Ihon alla

12.45

Mikä miellyttävä tunne, kun käsikirjoitus kuplii ihon alla. Kohta kirjoittamaan, kohta seuraava kohtaus on siihen valmis. Teen riivatusti muistiinpanoja, muuta tuossa luvussa tuo ja tässä tämä, ja pian on aika toteuttaa muutokset. Tunnen väreilyä iholla ja sen alla, miellyttävää hyrinää rinnassa, joka toivottavasti purkautuu tässä viikonlopun aikana sanoiksi paperille. Tunne on erilainen kuin ennen. Parempi. Sitä maustaa tietoisuus siitä, että muutokset ovat todennäköisesti lopullisia, käsikirjoituksen rakenteet vahvistuvat jokaisen muistiinpanon ja niistä poikivan muokkauksen myötä, käsikirjoitus on ottamassa lopullisen, lukijakommentteja edeltävän muotonsa. Mikä kutkuttava ajatus!

Tietenkin on työviikonloppu, jota seuraa viikko, jolloin Nova-novellin pitäisi saada muotonsa jos on saadakseen. Voi olla, ettei nyt saa.

Odottaminen on tuskastuttavaa, mutta nautinnollista kuitenkin omalla tavallaan. Olen kuin omenavarkaissa oleva lapsi; jos saisi varastettua yhden kohtauksen tälle illalle, toisen aamulla. Ehkä kirjoitusinnon ylläpitäminen vaatii kirjoitusajankin pientä vaalimista, sitä että se on toisinaan kuin syntinen herkku, jonka kimppuun on hiivittävä varkain. Rutiinin kangistamasta työstä tulee jälleen leikki.

0 kommenttia