Lukemisia

17.15

Uskalsin lukea työnimikaimani, josta kriiseilin joku aika takaperin. Se oli nautittava kevytjännäri, sujuva perhekertomus, joka hyppi kolmessa aikatasossa. Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta: on se silti kovin erilainen. Aion siis jatkaa projektiani ilman muutoksia tai epäilyjä.

Lempikuukauteni on koittanut ja huomaan vireystasoni olevan aivan erilainen kuin aiemmin keväällä, jonka läpi taivalsin aika vaivalloisesti. Yhtäkkiä luen taas kirjoja, olen positiivinen ja ennen kaikkea suunnittelen kirjoitusprojekteja, joihin tulee nyt ideoita ovista ja ikkunoista. Se on mukavaa: pelkäsin jo kevättalvella jonkin minussa lakastuneen, kun ei lukeminen tai ideoiminenkaan kunnolla maittanut. Mutta pitänee luottaa, että se osa on minua siinä missä muutkin - valo viimeistään tuo sen aina takaisin.

Luin loppuun tänään ilahduttavan Veera Vaahteran Onnellisesti eksyksissä -chick lit -romaanin, joka oli ihanan realistinen ja positiivisella tavalla arkinen. Suosittelen kaikille, jotka ovat itsekin vielä vähän eksyksissä ja jotka pelkäävät genren olevan pelkkää hattaraa ja vaaleanpunaista purkkaa!

Tänään en kirjoita, on töitä ja jääkiekkoa ja romaaneja, ja se on enemmän kuin hyvä.

0 kommenttia