Oi toukokuu

19.31

Vihreää, vihreää ikkunoideni takana. Elinvoimaista, kirkasta vihreää! Vielä viikonlopun helteet ja piha vihertänee täydessä loistossaan. En malta odottaa, sormet syyhyävät jo parvekkeen laittoon ja aurinkoa ottamaan ja meren rannalle aaltojen kuohua kuuntelemaan. Kesä on vuodenajoista lyhyin mutta rakkain, kuin suloinen uni, josta ei halua päästää irti. Ah, miten olen sitä kaivannutkaan.

Mukaan on silti mahtunut huonojakin päiviä, vaikka säät alkavatkin olla kesäiset. En ole ehtinyt kirjoittaa omaa tekstiäni kuin muutaman hassun kappaleen verran, ja ärtyneisyyttä lisää hieman se, että mielenkiintoni hajaantuu nyt monelle eri taholle työkiireiden ja kilpailevien ideoiden vuoksi. Viime yönä sain idean, josta saattaa olla Nova-tarjokkaaksi, kun vain saisin juonen ensin kehiteltyä (Missä välissä, voi missä välissä?) ja tekstin ylipäätään kirjoitettua. Ensi viikolla pitäisi olla enemmän aikaa, silloin pitänee tarttua toimeen, kun deadlinekin on jo 4. päivä. Aikooko joku muukin osallistua?

Aika kuluu uhkaavan nopeasti siihenkin nähden, että lupasin itselleni saavani romaanini koelukijakuntoon tämän vuoden aikana. Ei sillä, sille on vielä täydet edellytykset; enemmän kirjoittamista, vähemmän lukemista ja Netflixiä vapaa-ajalla silloin kun sitä on. Sillähän se valmistuu.

En malttaisi odottaa.

0 kommenttia