Yöpöllö

12.14

En saanut viime yönä unta. Tai sain ensin, melkein: olin nukahtamaisillani, jossain unen ja valveen välisessä horroksessani, kun näin mielessäni miten kerroin romaanistani jollekin lehtihaastattelijalle. Yhtäkkiä uni oli poissa. Olin täysin hereillä.

Horroksessani kirjani oli saanut uuden nimen, ehkäpä sopivamman kuin edelliset mietelmäni. Nimi poiki mielikuvia toivomastani kansikuvasta. Kansikuvapohdinnat herättivät taas jostain syystä mieleeni erään juonellisen yksityiskohdan, jonka toimivuutta olen hieman kyseenalaistanut - nyt keksin uuden, toimivamman ratkaisun. Ratkaisu poiki vuorostaan muistiinpanoja siitä, mihin kaikkiin asioihin ja lukuihin muutos vaikuttaisi. Kello oli yhtäkkiä jotain kahden ja kolmen välillä.

Heräsin aamulla hymyillen.

Tänään on luku- ja kirjoituspäivä.

0 kommenttia