Novellia!

23.29

Aloitin novellin, se on melkein valmiskin. Suunnittelen jo seuraavia. Nyt jäytää vain tunne siitä, ettei tämä ensimmäinen ole tarpeeksi erikoinen, tarpeeksi novellinen. En ole lyhyen proosan kirjoittaja, olen vuosia tottunut laatimaan suuria kokonaisuuksia ja nyt tuntuukin, että sovellan pitkän proosan rakentamisen "sääntöjä" ehkä väärällä tavalla. Tai kyseenalaistan ylipäätään tapani työskennellä. Mielessäni kaikuu nuoruudesta tarttunut tai siellä keksitty "Novellissa on oltava jokin jippo" -sääntö, enkä usko olevani tarpeeksi nokkela jos nokkela lainkaan.

Olen tainnut puhua tästä aiheesta aikaisemminkin...

Uin eilen 2km ja kävelin 8km, lepäsin loppupäivän ja palkitsin itseni lempiruoallani. Tänään olo on ollut hieman flunssanalkuinen, olen saanut juoda teetä kuppitolkulla hyvällä omallatunnolla ja viikonloppu on tuntunut viikonlopulta. Ensi viikolla kirjoitan lisää, niin lyhyttä kuin pitkääkin proosaa ja aion nauttia molemmista.

Ja aion etsiä käsiini Anton Tsehovia.

2 kommenttia

  1. Novelli on tosiaan oma juttunsa, johon ei voi kaikkia pitkän proosan kikkoja soveltaa. Kamppailen tämän kanssa edelleen, vaikka olenkin vuosien varrella saanut muutaman novellin kasaan. Minulla ei ollut oikein hajua novelleista kun kirjoitin ensimmäisen novellini, mutta novellien runsas lukeminen auttoi. Erityisesti koin hyödylliseksi niiden novellien analysoinnin, joista pidin eniten.

    En ole ihan varma mitä haet sillä, että novellissa on oltava jippo. Tarkoitatko jonkinlaista käännettä novellin lopussa? Yleensähän novellin rakenne on alkutilanne, toimintaa, käännekohta ja loppu. Taitavammat kirjoittajat tietenkin poikkeavat tästä ja tekevät omat sääntönsä.

    Mutta minusta käännekohta ei vaadi välttämättä nokkeluutta. Sen ei tarvitse olla yllätys tai täysin odottamaton. Näkisin sen itse enemmänkin sellaisena "point of no return" hetkenä, jossa on pakko toimia ja poiketa näkökulmahahmon tavallisesta elämästä, jotta novellissa esitetty kriisi saadaan ratkaistua. En tiedä tyhjentääkö tuokaan kuvaus sitä täysin, mutta ehkä se auttaa miettimään tätä eri näkökulmasta?

    Tsehovia kannattaa aina lukea, mutta suosittelen lukemaan myös uudempia novelleja, sillä yleinen kirjoitustyyli on mennyt aina vain napakampaan suuntaan nykylukijoiden huonon keskittymiskyvyn vuoksi. Esim. Usvasta voi lukea kotimaisia verkkonovelleja ilmaiseksi. :)

    Niin ja huikkaa ihmeessä jos kaipaat koelukijaa. Autan mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, juuri näitä asioita pohdiskelin! Jipolla juuri tarkoitin sitä kuuluisaa käännettä, joita novelleissa tuntuu olevan. :)

      Taidanpa tarttua tarjoukseesi! :)

      Poista