Perjantai-illan teehetki

19.05

En ole saanut kirjoitettua oikein kunnolla, vain pieniä pätkiä, epäolennaisia mihinkään sitomattomia satunnaisuuksia, joilla tuskin tulen tekemään koskaan mitään. Mutta nyt on teetä ja vähemmän tulevaisuutta pelkäävä ja ahdistunut mieliala ja vähemmän töitä ja ennen kaikkea taas hieman tuntumaa pääprojektiin. Tajusin, ettei henkilö x käykään seuraavassa työstettävässä luvussa y:n vaan n:n luona ja siten lujitan n:n motivaatiota tuohtua myöhemmin. Inspiraatio on jännä asia. En muistaakseni edes ajatellut tätä tarinaa, kun yhtäkkiä hoksasin, miten tämän luvun on mentävä, ja kokonaisuus toimii nyt entistä loogisemmin ja paremmin. Hyvä näin!

Olen myös lakannut murehtimasta rakenneasioista. Oikeastaan voi olla lopulta jopa kiehtovaakin päästä pyörittelemään näitä aikajanoja ja lukuja eri järjestyksiin ja löytää se myös lukijan kannalta optimaalisin järjestys. Joten nyt yritän vain kirjoittaa yksittäisiä lukuja ja miettiä kokonaisuutta myöhemmin mitä lukujen sidoksisuuteen tulee. Enkä stressata niin hirveästi työvaiheista, jotka ovat vielä edessä.

Niin, vaikka kirjoitettavaa ja editoitavaa on vielä paljon (tai siltä se näyttää juonikaaviota katsoessa) ja vaikka en tosiaan tammikuussa saanut käytännössä mitään aikaiseksi, tuli tuosta pienestä inspiraation kipinästä taas myös varmuutta siitä, että etenee kuitenkin. Enemmän ehkä mielessäni kuin paperilla, mutta etenee.


0 kommenttia