Hymähtelyä

23.55

Silloin joskus muinoin, olisiko ollut syksyä 2013, kun olin tekemässä pääprojektini ensimmäistä editointikierrosta muistaakseni, päädyin tekemään itselleni kirjatrailerin. Koska elokuvamaisuus, tunnelmat ja visuaalisuus ovat luomisprosesseilleni hyvin tärkeitä elementtejä, ajattelin visuaalisen muka-trailerin buustaavan intoani kirjoittaa edelleen, jos joskus into tai usko projektiin lopahtaisi. Koska olin jo silloin harrastanut videoeditointia jonkin verran, laitoin nopeasti kokoon jotakin, mikä hahmojen vuorosanojen puitteissa muistutti sitä, mitä projektiltani silloin hain. Visuaalisesti painotin paitsi trailerimaisesti tarinan alkusysäystä, mutta myös tunnelmaa, jonka tarinaan haluaisin. Trailerissa korostui pääpäähenkilöni matka, siitä tuli hyvin onnistunut kuvaus tavoitteesta, joka minulla oli hänen tarinansa tunnelmalle.

Unohdin videon jonnekin tietokonetietueiden viidakkoon, ja vasta tänään se tuli noiden vuosien jälkeen yllättäen vastaan.

Vaikka olin jo unohtanut trailerin sisällön ja jopa koko olemassaolon, olen kuitenkin nyt videota katsellessani tilanteessa, jossa voin vain todeta, että se traileri, joka edusti silloista "millainen tästä pitäisi tulla sitten joskus" -visiotani, edustaakin nykyisen käsikirjoituksen todellisuutta. Kaikista ilahduttavinta on se, että olen tehnyt nämä muokkaukset trailerin suuntaan alitajuntaisesti, vasta jo kauan sen jälkeen, kun olen koko trailerin olemassaolon unohtanut. Vaan siinä ne ovat, käsikirjoituksen raakile ja traileri, jotka käyvät jopa yhteen, vaikka alkujaan olivatkin niin kovin erilaiset!

Hymähtelen. Tyytyväisyydestä, jota on vaikea pukea sanoiksi. Sillä kun trailerin tein, en uskonut koskaan saavani käsikirjoitukseen samanlaista tunnelmaa enkä välttämättä sisältöäkään. Traileri oli tavoite, utopia. Vielä on tietenkin paljon työstettävää, sillä en ole varma, onko tarinan tunnelma kuitenkaan ummikkolukijoille sama kuin minulle, joka tietää tarinasta muutakin kuin sen, mitä varsinaisesti esitetään, mutta tuo traileri täyttää alkuperäisen buustaustehtävänsä kyllä loistavasti nyt, kun tiedän tavoitteen olevan ainakin mahdollinen. Pitää vain varmistaa, että muille lukijoille tarinasta välittyy samankaltainen kuva hahmoista ja heidän matkastaan kuin minullekin.

Ai että. Katson trailerin vielä kerran ja sitten kirjoitan kohtauksen, joka tuskin päätyy itse kirjaan sellaisenaan jos ollenkaan, mutta joka on pakko saada edes jossakin muodossa paperille. Sitten jää vain arvottavaksi, sisällytänkö ko. kohtauksen mukaan ja jos sisällytän, mihin kohtaan juonikaaviossa. Jos vastaus on ei, silloin täytyy pohtia, miten saman tiedon saa välitettyä ns. ruudun ulkopuolelta. Referoidako hahmojen suulla vai vihjatako vain hienovaraisesti? Taidan kallistua jälkimmäiseen. Ehkä.

Kieli keskellä suuta.

0 kommenttia