Kertojan vs. kirjailijan ääni (muokattu)

21.45

Olen miettinyt tässä päivän mittaan sitä, kuinka usein kuuluu puhuttavan nuorten kirjoittajien tehtävästä löytää oma äänensä. Tapansa kirjoittaa. Mutta mitä se edes on?

Koska olen murehtinut V:n kanssa kertojaääntä ja sen mahdollista samankaltaisuutta pääprojektini kerrontatyylin/-äänen kanssa, jään väkisinkin miettimään, onko se samuus jotain mitä tulisi pyrkiä korjaamaan - vai onko kyseessä sittenkin vain minulle luontainen tapa kirjoittaa. Kiikun rajamailla: toisaalta molemmissa kertoja on joko konkreettisesti päähenkilö tai ainakin hyvin lähellä näkökulmahenkilöä, mutta toisaalta tämä on myös vain sitä tyyliä, jolla kirjoitan mieluiten. Pitäisikö minun vieraannuttaa itseni tekstistä tai pikemminkin itsestäni ja yrittää jonkinlaista toista tyyliä, vai pitäisikö minun vain hyväksyä, että tämä on osa minua ja siten osa kirjoituksiani?

Ei sillä, V:ssä on minäkertoja, joten joudun varmaan kallistumaan tässä tapauksessa pienen korjauksen puolelle editointivaiheessa, kuten olen jo viimeiset pari entryä puhellutkin, sillä minäkertojassa hahmo on todellakin äänessä koko ajan persoonansa voimalla ja siten ko. persoonan tulisi näkyä. Mutta asia on kuitenkin tänään mietityttänyt. Missä menee raja kertojan ja kirjailijan äänen välillä? Vai voiko niitä edes erottaa muodon ja tyylin kohdalla (sisältöhän on luonnollisestikin täysin eri asia)?

Mielestäni kertojan äänen pitäisi riippua - ainakin jos hän on intradiegeettinen eli kertomuksen sisällä oleva kertoja - lähtökohtaisesti aina hahmosta, joka tarinaa kertoo (hahmo voi olla myös ekstradiegeettisenä eli tarinan ulkopuolisena täysin nimetön ja tuntematon, mutta silloinkin hänellä on jonkinlainen persoona vaikkei henkilöllisyys olisikaan tiedossa). Tätä mieltä olen aikaisemmin aina ollut. Ja olen vieläkin, mutta kuten sanottu, pohtiessani kahden projektin välisiä yhtäläisyyksiä alan myös kyseenalaistaa ehdottomuutta. Voiko kirjailija päästä omasta äänestään irti täysin ja kehittää useita - kun kertoja on kyseessä (muut henkilöt ovat täysin eri asia)?

Ehkä pitäisi. Ehkä tämä epäilys on vain osoitus siitä, että en haluaisi myöntää olevani surkea henkilöiden/kertojien luoja. Kertokaa te.

//muoks. Asia vaivasi sen verran, että tein kommentteja odotellessani vähän vertailua, kun sattui pari kirjaparia sopivasti hollille. Olen lukemassa Johanna Sinisalon Linnunaivot-romaania, ja siinä on hyvin vahva, persoonallista kommentointia ja sanastoa sisältävä tyyli. Muistin, että hänellä olisi ollut samanlaista vähän lievempänä versiona mutta samankaltaisella virkerakenteella Ennen päivänlaskua ei voi -teoksessaan, joten tartuin vielä varmuuden välttämiseksi jonossa olevaan Lasisilmä-kirjaan. (Enkelten verta -teokseen vertaan muistikuvien perusteella.) Hyvin nopean Lasisilmä-selailun perusteella Linnunaivoissa on vain buustattu tyyliä, joka on kirjailijan muissakin teoksissa - ja uskoisin selityksen tulevan minä-kertojan käytöstä (muissa hän-kertoja). Kaikista teoksista voi bongata Sinisalon suosimaa särmikästä sanaston käyttöä ja samansukuisia ilmauksia.

En kuitenkaan halunnut jättää yhden kirjailijan varaan, vaan otin käteeni toisen vertailuparin. Sofi Oksasen tyyli pysyy mielestäni niin Puhdistuksessa kuin Baby Janessakin aika samanlaisena, terävyyden/tietyn tunnelman aste voi vaihdella, mutta huomaa kuitenkin, että sama kirjailija on kyseessä. Stalinin lehmät oli muistaakseni tyylillisesti samaa kastia, väittäisin hatarien muistikuvien perusteella myös Kun kyyhkyset katosivat -teoksen tähän lokeroon kolahtavan. Tunnelmointi ja kommentointi on samanlaista.

Muistaakseni myös J. K. Rowlingin kahdesta aikuisten kirjasta (Paikka vapaana ja Käen kutsu) pystyi aika hyvin päättelemään jo tyylin/kirjoitustavan perusteella, että kirjailijatar on sama kuin Harry Potter -kirjoissakin.

Ehkä pitäisi siis minunkin jättää tämä murhe taakseni ja keskittyä vain kirjoittamiseen? Sanokaahan, jos löydätte tekin kirjahyllystänne pareja ja saatte pienimuotoista vertailua tehtyä! Sääntönä luonnollisesti se, että kaksi saman kirjailijan kirjaa eivät saa olla samaan kirjasarjaan kuuluvia. :) Olisi todella mielenkiintoista nähdä, vaihtelevatko kirjailijat tyyliään/ääntään kertojien matkassa paljonkin, vai onko pohjalla aina se tietty tyyli ja mieltymys, jonka tiettyjä ominaisuuksia kirjailija kertojien mukana korostaa! Onko vastaanne tullut kirjailijoita, joiden kirjoista ei arvaisi, kuka ne oli kirjoittanut?

0 kommenttia