Lähtölaukaus

14.37

Yhtäkkiä ymmärrän, miksi nuortenkirjakirjailijoita tuntuu tulevan nyt joka ovesta ja ikkunasta, miksi niin moni kirjoittajabloggarikin on sen kategorian kodikseen valinnut: kirjoittaminen on helpompaa, suorastaan lentää (ainakin vielä), eikä tarvitse miettiä niin kauheasti sitä, kuinka nopeasti etenee. Toki tätä täytyy miettiä sitten editointivaiheessa enemmän ja tietenkin riippuu ihan kirjasta kuinka nopealentoinen se voi olla, mutta minun etenemisnopeuteni tuntuu olevan sama kuin John Greenin Tähtiin kirjoitetussa virheessä, jonka luin viime yönä, ja olen siihen tahtiin tyytyväinen.

Päähenkilön ääni tosin mietityttää jälleen, pelkään vähän, että jos annan nyt mennä juuri sillä tavalla kuin tahdon, muistuttavatko tämän ja pääprojektini kertojaäänet liikaa toisiaan. Mutta noh, katsotaan sitä elokuussa sitten editointivaiheessa - nyt pitää antaa mennä ja saada tarina valmiiksi ennätysnopeudessa, jotta saan elokuulle kehikon, rungon jota työstää.

Ihanaa, kun kirjoittaminen etenee tällä tavalla. Menen jo luvussa 4. Niissä on tähän mennessä ollut keskimääräisesti 4-5 liuskaa, tiedä nyt sitten ovatko tarpeeksi pitkiä vai liian lyhyitä, mutta pidän niistä. A4-paperille kirjoittaminenkaan ei enää tunnu tökeröltä, näyttää toki silmääni vähän kummalliselta, mutta ei enää häiritse.

Nähtäväksi jää, kauanko tätä kuherruskuukautta oikein kestää. Onneksi olen saanut juonesta jo hyvin kiinni itsekin ja tiedän nyt, miten tämä tarina tulee käytännönkin tasolla menemään. Jännittää vain se, miten pääsen yli ärsyttävistä suvantokohtauksista, joita on pakko olla jokaisessa kirjassa, mutta joissa en ole parhaimmillani - ainakaan, jos kyseessä ei ole pelkkää tunnelmointia, vaan pitäisi esimerkkiä pyöritellä peukaloita pöydän ääressä ja keskustella henkeviä. Dialogi sujuu, toimettomalta tuntuminen ei.

Mutta ehkä se siitä, olen taas varovaisen optimistinen.

Nyt vain pitää vastustaa halua lukea kirjoja jatkuvasti, vastustaa kiusausta tehdä käsitöitä ja muistaa samalla, että kouluhommatkin on tämän kuun alussa laitettava alulle.

2 kommenttia

  1. Tai ehkä nuortenkirjailijat ovat luonnostaan enemmän läsnä sosiaalisessa mediassa missä ovat heidän lukijansakin? ;)

    Hienoa, että kirjoittaminen on lähtenyt sujumaan! Ei kannata pysähdellä turhia, vaan antaa mennä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla toki niinkin. :) Tuntuu vain, että nuortenkirjoja on nyt tarjolla kaikkialla. :D

      Noh, se kirjoittamisvire stoppasi tähän päivään kuin seinään. Mutta raapustetaan, raapustetaan...

      Poista