Hommat jatkuu

-

Flunssa alkaa olla selätetty pikkuhiljaa. Lakanoiden vaihto käy edelleen liikuntasuorituksesta, mutta ainakin saan hengitettyä, enkä yski enää kuin satunnaisesti. Jei!

Mainitsin viime viikolla, että olen saanut jo ideoita seuraavaankin sarjan kirjaan. Ei hätää, en ole lähtenyt innoissani sitäkin toteuttamaan tässä rinnalla, mutta tajusin selkeämmin nykyisen editoitavan kohtauksen myötä, miten ko. esiosakirjan tapahtumat vaikuttavat tähän nykyiseen (siihen, millaiset muutaman hahmon suhteet ovat tässä vaiheessa ykköskirjaa), ja se taas auttoi ideoimaan sitä, miten tietyt tämän nykyisen kirjan kohtaukset tulisi hoitaa. Joten vaikka en ideoikaan aivan koko seuraavaa tarinaa, mietin kuitenkin tiettyjä kehityslinjoja jo tässäkin vaiheessa. Mikä on itse asiassa kasvattanut intoani nykyistä projektiani kohtaan entisestään, koska nyt tässä on jo oikeasti ihan oikean ison projektin tuntua. Tai ei, se on väärä ilmaus: nyt tämä alkaa oikeasti tuntua jatkuvalta, olemassa olevalta historialta, jota kirjaan lukijoiden iloksi.

En kirjoittanut tosiaan mitään sairastelujeni aikana, mutta aloittelin hommaa eilen puuhastelemalla kohtaussuunnitelmieni kanssa ja nyt olisi tarkoitus siirtää muistiinpanoiksi kaikki ideat, joita pyörittelin kuluneella viikolla sängyn pohjalla mielessäni.

Ei muuta kuin takaisin sorvin ääreen.  

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ankkuri

-
En ole parantunut. Mutta uusi lääkitys on auttanut viime päivinä siihen, ettei pelkkä oleminenkin satu. Mikä on ollut valtava helpotus, kuten kuvitella saattaa. En ole edelleenkään saanut kirjoitettua, ja kirjoittamattomuus sai kynnyksen nousemaan jo taivaisiin asti, mutta juttelin kirjoittavan ystävän kanssa, ja hän ehdotti, että mitä jos kirjoittaisin tahallani mahdollisimman huonosti uuden kohtauksen ensimmäinen luonnoksen. Sittenhän teksti väkisinkin paranee kierros kierrokselta, eikä tule rimakauhua kursorin vilkkuessa. Joten kirjoitin tänään käsin uuden kohtauksen. Tein ranskalaisiin viivoin ensin luettelon kohtauksen sisällöstä ja sitten kirjoitin jokaisen viivan auki. Teksti on kamalaa, se kuvailee lähinnä vain mitä kohtauksessa tapahtuu, sisältää vain aavistuksen kuvailua ja hahmojen reaktioiden kuvaamista, mutta nyt minulla on luonnos. Eikä siihen mennyt montaa minuuttia. Tekee mieli nauraa helpotuksesta. Olin luonut kirjoittamisesta niin valtavan tsunamiaallon ...
Lue lisää

Pakkolevossa

-
Kaikki on ollut tauolla. Myös kirjoittaminen. Olen ollut jo pari kuukautta fyysisesti tilassa, jossa istuminen tuntuu sietämättömältä joten en tee sitä kuin pakosta, ja muutenkin noin 97 % päivästä tunnen vähintään jonkinlaista kipua. Nytkin, maaten. Tämän pitäisi mennä ohi ajan ja turhauttavan vähäiseltä tuntuvan jumppaliikearsenaalin kanssa, ellei sitten osoittaudu leikkausta vaativaksi, mutta paranemisen odottaminen on tuskastuttavaa. Joten makaan sohvalla. Odotan koiran päivälenkitysaikaa. Sain päivän työt tehtyä jo aamulla, ja olen levännyt täällä siitä lähtien miettien samalla, miten haluaisin vain muuta kuin tätä. Aurinko paistaa ulkona, mutta olen rehellisesti sanottuna alakuloinen. Ehkä jossain kohtaa sisuunnun ja kirjoitan vaikka sitten näin makuulla. Se olisi hyvä. Pää hajoaa tähän seinien ja katon jatkuvaan tuijotteluun.
Lue lisää

Kevättuija

-
En tiedä, milloin kirjoitan seuraavan kerran. Olen väsynyt. Tässä vuoden mittaan kärsimäni kriiseily on menossa siihen suuntaan, että palaan vanhaan, koska uusikin tuntuu pahalta. Pahemmalta. Olen jo ottanut haparoivia askelia takaisinpäin, teen nyt kahta työtä lomittain. Saa nähdä, missä vaiheessa pystyn irtautumaan toisesta. Tai on pakko: vielä ensimmäisinä päivinä olen jaksanut tätä sinkoilemista ihan hyvin, mutta pelkään kyllä, että jos työmäärä lisääntyy, henkinen selkärankakin joutuu koetukselle. Joten ei kirjoittamista. Katselen kyllä YouTubesta muiden kirjoittajien videoita välillä, kuulen oman projektini vaimean kutsun, mutta ehkä nyt yritän pysyä vain pystyssä näin alkukeväästä. Valon lisääntyminen on ollut jopa pieni järkytys. Niin se tosin taitaa olla joka vuosi. En tiedä, onko se järkytystä siitä, että talvesta selvittiin tänäkin vuonna, vai siitä, että aurinko onkin yhtäkkiä melkein väkivaltaisella voimalla paikalla, kaikkialla. Pitää räpytellä silmiä, orientoitua. Olen k...
Lue lisää