Arkea

Olen kirjoittanut joka päivä. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta olen taas todennut sen, että vaikka aluksi ei varsinaisesti olisikaan kirjoittamisoloa tai -mielitekoa, se tulee kyllä, kunhan vain avaa tiedoston ja vaikka lukee läpi edellisen session pätkää. Kun houkuttelee itsensä vaihtamaan yhden sanan sieltä, toisen täältä, pian jo tulee jatkettuakin uuden tekstin kirjoittamista.

Avainasemassa tuntuu olevan myös se, että malttaa lopettaa ajoissa. Silloin, kun tahti alkaa hidastua ja aivoissa tuntuu jo väsymistä. Silloin, kun voisi periaatteessa vielä jatkaa. Tuntuu, että silloin ei tule tarvetta lepopäivälle, eikä viimeiseksi mielikuvaksi jää uupumus.

En seuraa sanamääriä nyt lainkaan. Scriveneriin on asetettuna koko projektin tavoite, jota kohti etenemispalkki kasvaa tasaisesti, mutta en laske päivittäisiä sanamääriä. On mukavaa antaa mennä ainakin nyt aluksi omalla painollaan.

 

Ajatukset tahtovat tänään karata. Tajusin, kuka olisi seuraavan samaan fantasiamaailmaan sijoittamani tarinan päähenkilö ja mistä tarina kertoisi. Tekisi mieli kirjoittaa suunnittelumuistiinpanoja heti, mutta yritän malttaa. Otin talteen erään netissä näkemäni kuvan linkin ja olen varma, että se muistuttaa minua kyllä tarpeeksi tarvittaessa, että pääsen alkuun myöhemmin.

 

Nyt annan kipulääkkeeni vaikuttaa, juon kahvia sen sivuvaikutusten torpedoimiseksi, ja illalla sitten palaan taas käsikirjoituksen pariin.