Ajatuskuplia
Hitaampi kirjoitustahti tällä viikolla. Mutta ei se haittaa. Osasin odottaakin tätä: työn alla on kohtaukset, joiden otsikot olivat suunnitelmassa "arkea" ja "jokin selkkaus". Arjen kuvaukset ovat aina vähän inspiraatio/mieliteko/mieliala- yms. -asia minulle: kuvaus tulee joko todella luonnostaan tekstiksi tai sitten hampaita kiskoen. Ja vaikka tekisi kuinka napakasti, tuntuu silti aina vähän siltä, että on turhaa jorinaa. Vaikkei tietenkään ole. Tälläkin pätkällä on selkeä tarkoitus, joka vaikuttaa selvästi tuohon selkkaukseen sen pohjustajana.
Niin, sitten on tuo selkkaus. Tiedän, ketkä ovat mukana, mikä sen lopputulos on, ja tosiaan tuo edeltävä kohtaus pohjustaa sen, miksi selkkaus ylipäätään syntyy ja miten siihen reagoidaan. Loogisesti pystyn päättelemään, mitä suurin piirtein selkkauksessa pitää tapahtua, jotta se täyttää alku- ja lopputilannevaatimukset. Mutta joudun silti ideoimaan vaihtoehtoja ennen kirjoittamista, koska haluan katsoa, voisiko tapahtuma olla jokin muu kuin kaikista helpoin ja ilmeisin vaihtoehto. Ja varmistaakseni, että jos päädyn siihen ilmeiseen vaihtoehtoon, valitsen sen siksi, että se on paras tarinan kannalta, enkä vain siksi, että se nyt sattui tulemaan mieleen.
Ja tässä on muuten taas kehuttava Scrivenerin sisarusta, samojen tekijöiden Scapple-ohjelmaa, jonka olen maininnut aiemminkin. (Ei ole maksettu mainos.) On todella kivaa, kun voi pyöritellä ideoita pelkäämättä paperitilan loppumista kesken, ja kun asioita saa muotoiltua, siirreltyä ja poistettua näppärästi jälkikäteenkin. Voisin jopa väittää, että voisin kirjoittajana luopua tarvittaessa Scriveneristä (en kylläkään vapaaehtoisesti!), mutta Scapplesta en haluaisi luopua sitäkään vähää. On tämä vain niin kätevä. En käytä tätä joka päivä tai edes jokaisen kohtauksen ideoinnissa, mutta heti kun ajatuskarttaa tarvitsen, ohjelma pelastaa. Erityisesti, koska mieleni toimii yleensä niin, että ideoin monia vaihtoehtoja samanaikaisesti, joten siitä on valtava apu, kun ei tarvitse stressata siitä, että olisi sekaannuksen tai tosiaan tilan loppumisen vaaraa. Suosittelen.
Nyt taidan laittaa päiväkahvin tulille ja jatkaa aivoriiheä. En ota stressiä siitä, kirjoitanko tänään itse tekstiä vai en, koska sitten kun saan nämä kaksi uutta kohtausta kirjoitettua loppuun, pääsen taas editoimaan vanhaa, ja odotan sitä jo innolla.
Niin tuttuja nuo "arkea" ja "jokin selkkaus" -tyyliset kohtaukset :)
VastaaPoistaHyppäsin suosiolla juuri erään kohtauksen yli, jonka olin nimennyt: "tässä ne tekee jotain".
Ne, viittaa päähenkilöön ja erääseen sivuhenkilöön. Tekee jotain taas sivuhahmon ammattiin ja siihen, miten päähenkilö avustaa häntä. Ongelmana on vain se, etten tiedä sivuhahmon ammatista tarpeeksi, että osaisin kertoa siitä mitään. Siksi tämä kohtaus tulee olemaan tyhjä aina siihen asti, että saan luettua pari sivuhahmon ammattiin liittyvää kirjaa.
Tätä seuraava kohtaus on onneksi aavistuksen helpompi. Siinäkin päähenkilö on tilassa, jota en osaa vielä kuvailla, ja puhuu ihmisen kanssa, jonka ammatista en tiedä tarpeeksi, mutta onneksi tiedän hiukan edes hahmojen välisestä dynamiikasta. Muistikirjan sivuilla on muutama dialoginpätkä hahmojen välisestä kommunikaatiosta. Hyvällä onnella saan edes dialogia aikaan, vaikka tilanteen kuvailu saa odottaakin siihen sopivan taustatutkimuskirjan löytymistä.
Ensimmäisen kohtauksen kirjoittamisesta tekee haastavan myös se, etten tunne sivuhahmoa vielä lainkaan. Tiedän vain hänen tarkoituksensa tarinassa, mutta kuka hän on? Se on vielä täysin mysteeri.
Kiva, että Scrapple on toiminut sinulle. Yritin sitä myös jossain vaiheessa, mutta jotenkinkin en saanut siitä sitä hyötyä, mitä odotin.
Minäkin taidan jättää tuon arkea kuvailevan kohtauksen lopun suosiolla seuraavan kierroksen murheeksi - tai sellaiseksi päiväksi, kun inspiraatio arjen kuvaukseen iskee. :)
PoistaEikö ole ihanaa, kun on onnistunut antamaan itselleen luvan hyppiä kohtausten yli? Antamasi esimerkki on oikein hyvä juuri siitä, miten on tilanteita, joissa ei yksinkertaisesti ole järkeä lähteä puristamaan väkisin paperille jotain sellaista, mihin vain lisätutkimus ja -ajatustyö voi auttaa.
Veikkaan, että Scapple on pelastus juuri sellaisessa tilanteessa, jossa miellekartta voi lähteä rönsyämään. Siinä se lyö paperin 100-0. Mutta jos miellekartat pysyvät paperiarkilla ja ovat siististi muotoiltavissa esim. pelkän yliviivaustussin, alleviivausten yms. avulla, niin silloinhan paperi on edelleen hyvä vaihtoehto. Ja parempikin, jos kynä kädessä ajatus kulkee parhaiten. :) Minäkin käytän Scapplea tosiaan aikalailla vain silloin, kun "ajattelen ääneen" ja punnitsen vaikkapa kolmea eri vaihtoehtoa samanaikaisesti. Nytkin tuohon selkkaukseeni liittyen minulla on työn alla miellekartta, jossa pohdin samaan aikaan vaihtoehtoja, että selkkaus syntyisi vahingon tai ilkityön seurauksena. Ja niistä molemmista vielä vaihtoehdot, että mitä taikuutta siinä käytetään, koska silläkin on tarinassani vaikutusta. Lisäksi pyörittelen samassa ajatusketjussa vielä, mitä tarkalleen eräs henkilö tekee tilanteen seurauksena (riippuu siitä, mitä päätän edellisistä vaihtoehdoista).
- S.