Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Teen tänäkin vuonna niin, että päivitän edistymistäni tähän yhteen ja samaan postaukseen, joten jos kiinnostaa, miten marraskuu minulla menee kirjoittamisen saralla, käypä vilkaisemassa iltaisin, mitä olen tänne raapustellut! ... Mutta todettakoon samaan hengenvetoon, että olen tänä vuonna NaNo-kapinallinen eli en aio tähdätä 50 000 sanaan, vaan tavoitteeni on editoida projektiani joka päivä marraskuussa . Minun oli tarkoitus seurata sanamääriä, mutta totesin jo heti tänään, että enpäs aio, joten aion puhtaasti keskittyä vain sen seuraamiseen, teenkö tekstille jotain näinä 30 päivänä (pidän epävirallisena vähimmäisrajana 10 minuutin työpätkää, sillä aion tänä syksynä olla itselleni todella armollinen tämän haasteen suhteen). Tästä se lähtee, onnea kaikille osallistujille! 1.11.: Aloitin suunnitelman mukaisesti eräästä kohtauksesta, jota olin jo ehtinyt työstää aiemmin, mutta jota työstin nyt lisää. Siihen jäi kyllä paljon myös parannettavaa, koska loppuosuus täytyy luoda uudelleen, mut...

Pitkässä tauossa on se vika, että kun avaan editointisuunnitelmatiedoston ja muut vastaavat pitkästä aikaa, en katsokaan niiden sisältöä oletetulla tauon tuomalla selvänäköisyydellä, vaan päinvastoin - tuskanhiki pyrkii otsalle, kun yritän epätoivoisesti selvittää itselleni, missä oikein menen. Mitä olen lyönyt lukkoon toteutettavaksi ja onko jokin kommentti vasta idean tasolla. Tarvitsen selvästi vieläkin selkeämmän tiedonjärjestämismenetelmän. Huoh. Mutta ei auta, ei kun perkaamaan tiedostoja. Marraskuu pääsi jälleen yllättämään - huomasin kauhukseni, että huomennahan on jo 29. päivä lokakuuta, eli keskiviikkona alkaisi NaNoWriMo, jos haluan siihen osallistua. Ja haluan. Mutta koska uusi elämäntilanteeni vie vieläkin aika paljon kapasiteettia niin fyysisesti kuin henkisestikin, otan NaNo-tavoitteekseni vaatimattoman "editoi vähintään 1 kohtaus per päivä" . Lasken kyllä sanat - kirjoitan tekstin uudestaan toivottavasti parempana edellisen version alle - mutta en erottele, mi...

Mikäli siellä ruudun toisella puolella sattuisi olemaan NaNoWriMo-tapahtuman ystäviä tai siitä kiinnostuneita, ajattelin tällä kertaa vinkata amerikkalaisen indie-kirjailija Sarra Cannonin uudesta NaNoa edeltävän suunnittelukuukauden (Preptober) työkalupaketista, jonka hän jälleen julkaisi näin lokakuun aluksi. Liki satasivuinen kalenteri-/suunnittelujärjestelmä auttaa suunnittelemaan kirjoitettavan projektin ja marraskuun aikataulun. Tämänvuotinen paketti on niin monipuolinen, että en voinut olla vinkkaamatta siitä - tätä voisi käyttää myös NaNoWriMon ulkopuolellakin mielestäni. Linkkaan esittelyn alle. Materiaalit ovat englanniksi. Paketin saa käyttöönsä ilmaiseksi joko tulostettavana tiedostona tai digikalenterina (esim. käytettäväksi iPadin Goodnotesissa tai vastaavassa ohjelmassa), kun menee kirjailijan sivustolle ja tilaa hänen uutiskirjeensä. Uutiskirjeen tilausvahvistuksen jälkeen saat linkin kirjailijan materiaalipankkiin, josta pääset lataamaan haluamasi version. Latasin its...

Elokuisen hyvin tuotteliaan aivoriihirupeaman jälkeen romaani on ollut jälleen muhimassa vain takaraivossa, koska elän voimakasta alkukesän kaltaista romaaniin liittymätöntä kriiseilyn aikaa. Ehkä jopa voimakkaampaa nyt jostain syystä. Mutta tarinankerronta ei ole ollut varsinaisesti tauolla, sillä olen miettinyt pienempää, kevyempää tarinaa, ja aloittanut sen juonittelun ja käsikirjoitustakin näpytellyt jo jonkin verran. Se on aivan erityylinen projekti, joten ei vie päästä varsinaisesti samaa kaistatilaa romaanin kanssa, eli niin, luovuus jatkuu, mutta taas eri formaatissa jonkin aikaa, kunnes pääsen taas romaanin moodiin. Kausivaihtelua eksistentiaalikriisillä höystettynä meneillään siis? Lokakuu lähestyy jo, sitä myöten marraskuu ja NaNoWriMo, ja en tiedä vielä, mitä sen suhteen tekisin, sillä editointiahan se olisi romaanin osalta, enkä näe sanojen laskemisen olevan kannattavaa enää siinä vaiheessa. Mutta ehkä osallistun sillä ajatuksella, että kirjoitan tekstin uuteen versioon k...

Epätoivo muuttui hyvin ponnekkaaksi, lähes uhoavaksi päättäväisyydeksi. Luin paria opasta eilen, työstin ongelmaksi kokemaani asiaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä useamman tunnin. Lisäksi havaitsin ilokseni, että vaikka kaikki muuten tuntuukin ihan keskeneräiseltä ja olevan levällään, kuin olisin tekemässä olkihimmeliä ja jaloissani olisi vasta lattialle kumottu saavillinen olkia jotka törröttävät joka suuntaan, pääsivujuoni sentään tuntuu olevan ihan hyvillä kannattimilla. Tai siis ainakin suunnitelmapapereissa. Tekstissähän kaikki on tosiaan yhtä raaka-ainekaaosta, josta nippanappa tajuaa, mitä tästä olisi tarkoitus tulla. Mutta ainakin periaatteessa sivujuoni vaikuttaa ihan käyttökelpoiselta edelleen. Saan siis edetä sen kanssa ihan normaalin editoinnin merkeissä (eli parantaa tekstiä, en joudu vaihtamaan tapahtumia tai niiden järjestystä, tms.). Tein myös tänä aamuna päätöksen, että pyörrän pääni tarinan alun suhteen ja palaan (lähes täysin) alkuperäiseen suunnitelmaan 1. näytökse...

Niitä päiviä, kun tuntuu, että pitäisi heittää koko projekti roskiin.

Hylkäsin ainakin vähäksi aikaa taktiikkani nollaversioida uudet kohtaukset ensin ja vasta sitten siirtyä tekstimassan editoimiseen. Tarvitsin tarinalle sen muokatun alun kuntoon ensin. Joten siirsin kaikki muut tiedostot Scrivenerissä kansioihin piiloon ja kirjoitan nyt kirjan alkua uudestaan kuin muuta tekstimassaa ei olisikaan. Ja onpa mukavaa yrittää parantaa tekstiä pitkästä aikaa! Koska tämähän on sitä varsinaisen kirjoittamisen parasta antia, ainakin minulle. Että on virke ja sillä merkitys ja tarkoitus, ja niitä pääsee kirkastamaan. Ei vielä niin että olisi otettava hirveästi paineita laadusta, mutta että pääsee vähän jo maalia kohti, nollaluonnokseni palikkatekstistä (jossa kuvailu on hyvin minimaalista) parempaa proosaa kohti. Tai no, se olisi toki tarkoitus. Huomaan kyseenalaistavani turhia asioita. Tässä vaiheessa turhia. Ja ei se mitään, siitä pitää vain päästää irti. Ärtymyksestä, että pitää laittaa paljon keltaista alleviivaustussia sillä ajatuksella, että seuraavalla ki...

Kirjoitin uuden blogipostausluonnoksen viime viikolla. En julkaissut, koska on samaa vanhaa kuin kaikissa tämän kesän postauksissa: "keskittyminen yhteen ongelmaan kerrallaan on vaikeaa, en tiedä tai osaa päättää mitä haluan 1. näytöksestä kuten en elämässäni yleensä, editointi-ideoita pursuaa joka tuutista", jne. Mutta analysoin eilen tarinan alkutapahtumia, taas kerran yritin haarukoida, mikä niissä nyt muka mättää kun kohtaukset ovat kuitenkin ihan funktioidensa mukaiset, tuovat esiin informaation mitä tarvitseekin, ja ne ovat ihan nopeatempoiset kuitenkin, jne., ja olen päätymässä siihen vanhaan tuttuun editointivinkkiin, jota pitänee harkita aina, kun tarinan alku tuntuu laahaavan: olen aloittanut liian aikaisesta tarinan kohdasta. Tai ei, enpäs sanokaan niin, sillä se olisi hivenen harhaanjohtava kuvaus. Siirrän vain kolmen ihmisen tapaamisen aiemmas niin, että tarinan alkaessa he ovat jo kohdanneet, muuten tapahtumat itsessään pysynevät kutakuinkin samoina. Tarinasta j...

Kerroin edellisessä postauksessani, miten olen pohtinut hahmojen kaaria ja tarinan kantavaa teemaa. Olen edelleen, ja paljon. Aina kun ehdin ajattelemaan, että tämä on vain tapani jahkailla, viivytellä, olla tarttumatta itse kirjoitustyöhön, lopeta nyt ja rupea hommiin , tulee kuitenkin oivallus, tai useampi. Ihan vain siitäkin, jos kirjoitan uudelleen tuttuja asioita uudessa järjestyksessä tai uudesta kulmasta, teen uudenlaisen miellekartan tai kaavion - jokin siinä avaa lukkoja, luo uusia mielleyhtymiä. Ja voi taivas, miten tärkeitä ne ovatkaan. Olen jo pitkään kipuillut sen kanssa, että tarinassa on jokin vialla, jokin ei toimi, ja olen välillä epäillyt, että toinen päähenkilö aiheuttaa epämääräistä tyytymättömyyttä ja toimimattomuutta. En ole osannut tarkalleen sanoa syytä, joten olen ideoinut juonta uudelleen ja uudelleen (moneskohan juoniversio tämäkin jo on mitä marraskuussa ja sen jälkeen olen kirjoittanut), ja nyt taisin viimein keksiä, miksi tämä kyseinen henkilö ei toimi, mi...

Kattilan alla on varovainen liekki. Ei kiehuta vielä, mutta onpahan jotain sentään. Olen keskittynyt miettimään tarinan kantavaa teemaa, mikä tarinan pääsanoma on, ja sitä kautta tarkemmin hahmojen kehityskaaria, tai sitä, miten ne tukevat teemaa, ja jos vielä eivät tarpeeksi, niin mitä erilaisia kulmia eri henkilöillä teemaan on tarjota, jne. Teknistä näpertämistä varsinaisen tarinankerronnan takana, tein jälleen kerran paperille uutta kaaviota hahmoista jne., mutta toivon, että se kantaa hedelmää sitten siinä vaiheessa, kun pääsen oikeasti editoimiseen kiinni. Jos ei muuta, ainakin sain edes jostain kiinni pitkästä aikaa. Olen myös miettinyt jonkin verran sitä, miten saisin enemmän potkua tarinan ensimmäiseen näytökseen. Annoin itseni kirjoittaa nollaversioon varsin kliseisen juonen, eikä siinä mitään, mutta pari kirjoittamistaan odottavaa lisäyskohtausta tulevat sijoittumaan juuri tarinan alkuun debate-osioon, joten ajattelin, että voisin yrittää niiden nollaversioon jo saada enemmä...

Päänsisäistä taistelua, viime aikoina. Pelkoja, epäröintiä, epävarmuutta, pelkuruutta. Ajattelen paljon kaikennäköistä isoa, joka uhkaa nielaista kokonaan, jos annan liikaa valtaa. Olen ottanut mielestäni aika ison harppauksen elämässäni sivuraiteelle siinä toivossa, että se lopulta kannattaisi, mutta tällä hetkellä otan hyvin pelokkaita ensiaskelia valitsemallani polulla ja vilkuilen jatkuvasti taaksepäin ja pohdin, teinkö vain karmean virheen. En ole kirjoittanut. Mutta ajatellut kyllä. Tällaiset samanlaiset kriiseilyt ja pohdinnat liittyvät tekstiinikin. Olen siinä tilanteessa, etten etene, koska kaikki huutaa nyt päässä yhtä aikaa. Aina, kun olen tarttumassa yhteen lankaan, näen väkisinkin, millaisiin vyyhteihin ja solmuihin kyseinen lanka liittyy, ja päästän lannistuneena ja turhautuneena irti. Nyin sieltä, nyin tuolta, en uskalla. Valtava kudelma - tai pikemminkin salakavalan hämähäkin verkko, johon en uskalla heittäytyä, koska pelkään jääväni jumiin ja tulevani syödyksi. Vaikka ...

Sieltä se jostain hulmahti kehon läpi. Tarmo. Autuas lämmin tuuli, joka nostatti pinnalle ajatuksen siitä, että haluan ja aion tänään suunnitella kohtauksen, jota kuukausi-pari sitten yritin, mutta jonka kohdalla luovutin heti, koska ei siitä muka tulisi koskaan mitään. Nyt olo on aivan toinen; kohtaus onkin positiivinen, luovuutta kysyvä haaste. Aloitin suunnittelemisen. Avasin tiedoston ja hetkeä myöhemmin sanoja alkoi virrata. Mutta ei suunnittelusanoja, vaan suoraan dialogia. Hymyilen, naputtelen, melkein naurattaa. Mikä tässä on ollut muka niin vaikeaa viime aikoina? Aina tästä huolestuu, hiljaisuudesta, mutta sitten käy näin, kerta toisensa jälkeen itseään toistavissa sykleissä. Se on lohdullista. Kuin vihreät ruohonkorret, jotka joka kevät puskevat itsensä esille ruskean merestä, vaikka jonkin aikaa tuntuukin, ettei kuolleesta maasta voi kasvaa enää koskaan mitään. Sitten jostain ne aina ilmestyvät. Ruohonkorret ja perhoset.

Jälleen on kuukausi vierähtänyt, eikä sanoja ole syntynyt tässä välissä lainkaan. En ole edes yrittänyt. Ei ole tehnyt mielikään. Olen puuhannut muuta, paljon käsitöitä, maalaamista, jne. Vasta viime päivinä olen alkanut päästä jyvälle siitä, mikä minua on tarinassa kaihertanut, miksi olen ollut siihen epämääräisen tyytymätön, ja voinen välttää todella ison remontin muuttamalla yhtä tiettyä osiota. Tai se on ainakin tällä hetkellä paras ratkaisu, katsotaan riittääkö se vaimentamaan takaraivossani jäytävän tunteen. Toki vielä pitäisi miettiä, miten muutoksen oikein taituroin, onko ideani edes käyttökelpoinen vai pitääkö kehittää jotain muuta: keksin valitettavasti useita muita muutoksia, joita ideani varmasti synnyttäisi, jos päädyn potkaisemaan sen ensimmäisen dominon kumoon.  En taida olla vielä valmis siihen: sen sijaan, että kävisin innoissani Scapplen kimppuun ja ideoisin muutosketjuvaihtoehtoja, huokailututtaa, laitan teeveden lämpiämään ja huokailen lisää. Mutta vaikka on tu...

Heitin viimeksi ilmoille toiveen, että tämä seuraava kierros tulisi olemaan mahdollisimman nopea. "Kirjoitettavia lisäyksiä ei ole montaa, ei olisi monen päivän homma, sen kun rupeat." Noh, arvaatte varmaan, mitä olen tänä aikana tehnyt. En juuri mitään. Tai no, olen saanut oivalluksia lisää, tehnyt muistiinpanoja, ja kuunnellut erästä maailmanrakennukseen erityisesti keskittyvää kirjaa ja tajunnut kauhukseni, että niin paljon kuin olen etukäteen tarinaa miettinytkin, siinä on kuitenkin vielä maailmanrakennuksen suhteen aika paljon tekemistä. Ei sillä, tiesin sen jo entuudestaankin, mutta tajusin nyt jotenkin vieläkin konkreettisemmin sen, mitä kaikkea käytännön asiaa on vielä miettimättä. Meinasin jo jämähtää näitä pohdiskelemaan, verotusta tai sen puutetta, yhteiskunnan kaupankäynnin järjestymistä tai järjestymättömyyttä, mutta yritän nyt päästä yli näistä ja keskittyä puhtaasti juonen toteuttamiseen. Seuraavalla kierroksella voi lähteä luomaan näitä maailmanrakennuspuolen ...

Isoin juonta vaivaava kysymys on ratkaistu, minkä lisäksi sain yöllä usean tärkeän oivalluksen, joten pääsen aloittamaan isoimmat juonelliset editoinnit. Mitä aion tehdä tällä kierroksella: tehdä kohtaussuunnitelmat lisäyksistä kirjoittaa lisäykset mukauttaa vanhat kohtaukset nykyisen juonen mukaisiksi. (Eli joko luon tarvittaessa uudet siirtymät kohtausten välille tai muokkaan sisältöä sen verran, että se on uuden juonen mukainen. En yritä vielä parantaa kohtauksia laadullisesti .) Yritän olla tarttumatta muihin editointi-ideoihini. Tämä on toivottavasti nopea kierros. En viilaa tekstiä itseään paremmaksi, en katso hahmojen käytöstä tai ääniä, en edes tartu tiettyihin, vasta rungon tasolla oleviin erityiskohtauksiin tms. Koen tämän version uudeksi lähtökohdaksi - tämän jäljiltä pääjuoni on toivottavasti suurinpiirtein "lopullisessa" muodossaan, eli etten itse sitä enää muuta ilman koelukijapalautetta, ja saan seuraavilla kierroksilla keskittyä juuri tietoisesti luurangoiksi ...

Käytin eilisen pitkälti rakenneteorian kertaamiseen, ja se toikin toivottuja oivalluksia/ideoita siitä, miten voisin toteuttaa tiettyjä asioita paremmin seuraavassa versiossa. Tänään olen tehnyt uuden juonisuunnitelman ja seuraavaksi keitän teetä, katson välipalaksi ampumahiihtokilpailun, siivoilen hieman ja toivottavasti illan aikana saisin viimein mieleeni vastauksen erääseen kysymykseen, jota olen pitänyt mieleni perukoilla kypsymässä jo pitkään. Jos vaikuttaa, että ajatus ei edelleenkään sen suhteen kulje, kertailen taas tiettyjä tarinankerronnan teknisiä asioita josko se jälleen auttaisi myös tämän kysymyksen kanssa. On uusien oivallustenkin jälkeen vähän hatara olo, heiveröinen, olen päästänyt otteen jälleen yhdestä korttitalon kortista ja odotan ja katson, pysyykö rakennelma koossa vai romahtaako. Olen kohtuullisen itsevarma siitä, että haluan pitää nämä lisäykset ja rakennemuutokset, mutta kuten sanottu, se jää nähtäväksi, tuleeko tarinasta oikeasti toimivampi vai loinko vain u...

Vaikka olenkin Scappleen ihastunut, ärsyynnyin aika nopeasti ohjelmassa tosiaan siihen, ettei sitä saa iPadille, jota käytän ollessani muualla kuin työpöydän äärellä. Olen tähän asti jokaisena testipäivänä jossain vaiheessa sohvalla istuessani ajatellut, että olisipa se jokin tietty aloittamani miellekartta nyt kätösillä, että voisin lisätä jonkin mieleeni tulleen huomion. Niinpä asensin eilen pädilleni Eevan mainitseman Aeon Timeline 3:n, ja ajattelin jakaa jo alkukokeilujeni perusteella joitakin huomioita. Kirjoitan ajatukseni tässä auki, mutta voit myös hypätä suoraan postauksen lopussa olevaan tiivistelmään. Aikajanaohjelmana tämä on varmasti lyömätön . Jos tavoitteena on laatia tarina, jossa ajankohdalla, tapahtumajärjestyksellä tai eri juonteilla on erityistä painoarvoa, ohjelman hyödyllisyyttä ei voi korostaa. Se on selkeä, simppeli ja suhteellisen monipuolinen. Ohjelman esittelyä englanniksi. (Kannattaa klikata otsikkoa ja katsoa YouTubessa.) Bongasin jo joitakin vars...

Makaan sohvalla, kirjoitan tätä kännykällä. Väsyttää. Olen kolme päivää työstänyt pääjuoneen uutta runkoa Scapple-pyörittelyni jäljiltä, tänäänkin heti aamusta lounaaseen asti pelkkää aktiivista suunnittelutyötä. Nyt pitäisi tarkastella sivujuonia. Koko ajan takaraivossa nakuttaa pelko siitä, että tämä korttitalo romahtaa hetkellä minä hyvänsä, että hoksaan kohta taas, että ei tämä näin voi mennä, että sivuhenkilöille ei ole enää roolia tarinassa tai teemat ovat kadonneet jonnekin säheltämisen lomassa. Väsyttää. Mutta toisaalta, vaikka tämä vaihe onkin kaikista raastavin, väsytän itseni kaikista mieluiten tällä kuin millään muulla asialla maailmassa. Otan seuraavaksi päiväkahvia. Kuuntelen hetken äänikirjaa. Palaan sitten piirtämään miellekarttoja. Yksi säie kerrallaan, sanon itselleni. Tämä on vain yhden kortin lisäämistä pyramidiin kerrallaan.

Tiesin jo entuudestaan, että nykyinen loppuratkaisuni on aika hataralla pohjalla, mitä fantasiatarinani taikuuden sääntöjen puitteissa pysymiseen tulee, mutta Scapplella leikkiminen (maailman eri sääntöjen ja ominaisuuksien laittaminen yhteen ja samaan miellekarttaan) paljasti kätevästi sen, missä olen hapuillut ja miten loppua täytyy rukata jo ihan taikajärjestelmän kannalta. Ei sillä, ensimmäisen luonnoksen ratkaisu olisi varmaan mennyt läpi ei-niin-tarkalta lukijalta, mutta en halua jättää loogisia aukkoja varsinkaan ratkaiseviin kohtauksiin tai yksityiskohtiin. Keksin jo ratkaisunkin, mutta saa nähdä, huomaanko uuden version tehtyäni taas, että jotain muutakin pitäisi siitä muuttaa. Tai siis, pitää. Ihan vain koska haluan - taikuuden säännöissä pysyttelyn saisi tehtyä vielä nykyiselläkin tapahtumaketjulla, mutta tiesin jo NaNoWriMon aikana, että sähelsin lopun tapahtumien kanssa ja haluan tehdä tarinan loppupuoliskon uusiksi ihan jo juonenkin takia (ei siis vain teknisten yksityisk...

Onko jollakulla teistä käytössä Scapple tai jokin muu miellekarttatyökalu? Otin Scapplen nyt kokeiluun saadakseni ehkä paremmin pyöriteltyä tarinaani liittyviä kysymyksiä, mutta pohdin, onko teillä muilla kokemuksia siitä, mihin kaikkeen tällaista työkalua mahdollisesti voi käyttää. Aikajanat ja tapahtumien merkitysten miettiminen eri henkilöiden näkökulmista tulivat jo mieleen ihan perinteisen aivoriihen lisäksi, mutta onko muita? Olen ennen tehnyt tällaista vain paperilla, mutta tietokoneella kaikki on tietenkin helpommin muokattavissa, joten katsotaan, ostanko Scapplen lopulta kokeilujakson päätteeksi.

Pohdin, mitä pitää selittää lukijalle, mitä voi jättää lukijankin näkökulmasta sattuman varaan. Koelukijakierros sen toki selventää. Pohdin hahmoista välitettäviä mielikuvia, sitä mitä hetkiä heidän elämästään kannattaa oikeasti näyttää ja kenen näkökulmasta. Isoja asioita. 1. luonnoksessa keskityin saamaan tapahtumat paperille etukäteissuunnitelmani pohjalta, nyt mietin tarkempia vaikutusketjuja . Samaan aikaan luen sivusilmällä netistä keskustelua eräästä tarinasta ja siitä, miten tiettyjä asioita voidaan tulkita eri tavalla, ja en voi kuin ihmetellä sitä, miten joku on voinut luoda tällaisen tarinan, tällaiset hahmot, että fanit voivat jälkikäteen vuosiakin keskustella eri tulkinnoista ja mielikuvista. Että osaisinpa itsekin . Se on se vaarallinen ajatus, sitä ei saisi päästää mieleen ollenkaan, mutta ei sitä voi estääkään, ellei sulje itseään kirjoitusprosessin ajaksi johonkin kuplaan, jossa ei kuluta ollenkaan tarinoita, joita voisi syystä tai toisesta ihailla. Ehkä ripustaudun si...

Olen typerästi jumittunut isojen muutosten/lisäysten ideoimiseen, enkä ole tehnyt käytännössä mitään muuta kuin vapaata aivoriiheä paperilla, en ole koskenut tiedostoihin, avannut Scriveneriä. Tänä aamuna päätin, että antaa olla - jos kerran en saa päätettyä niitä muutoksia vielä, aloitan muutoksista, jotka tiedän haluavani. Pääasia, että pääsisin nyt editointiin kiinni. Avasin tiedostot. Jähmetyin. Puhaltelin. Melkein suljin Editointisuunnitelma -tiedoston uudestaan. Työtä on aivan valtavasti. Enkä tarkoita vielä edes tekstiä itseään, sen laatua, vaan ihan jo pelkän ajatustyön tasolla - ratkaistavia kysymyksiäkin on liuta, isoja ja tärkeitä, sellaisia jotka on aivan pakko ratkaista ja välittää tieto lukijalle tavalla tai toisella, mallia miksi jotain tapahtui juuri silloin kun tapahtui, mikä logiikka on tietyn asian takana, jne. Puhaltelen nyt lisää. Pitää valita yksi, jota voin yrittää ratkaista tänään. Valitse yksi. Vain yksi, sulje kaikki muut mielestä pois siksi aikaa. Puhaltelen....

Tauko on jäämässä toivottavasti odottamaani lyhyemmäksi. Täällä taas. Teen listauksia tarinani juonista, niiden selkärangoista, millä teoilla hahmot aktiivisesti tavoittelevat tai voisivat tavoitella päämääriään, mikä vaikuttaa mihinkin, mitä vielä tarvitaan. Ensimmäisessä versiossa asioita tapahtui paljon, hahmot reagoivat paljon, ehkä enemmän kuin toimivat. En ehkä olisi muotoillut tätä näin aiemmin, kirjoittamisen lomassa, mutta tauon jälkeen näen tämän piirteen selvemmin - hahmot taisivat ensimmäisessä versiossa viedä itseään tilanteisiin toki, mutta reagoivat sitten olosuhteisiin, eivät niinkään luoneet niitä itse. Nyt toisessa versiossa olisi tarkoitus antaa heille aktiivisempaa otetta myös olosuhteiden suhteen. Jos siis saan ikinä selkoa tähän vyyhtiin. Huokailuttaa katsoa kokonaiskuvaa. Pitänee tarttua yhteen lankaan ja suoristaa se, sitten toinen, kolmas, ja kun lopulta kaikki ovat edessäni yksinään, alkaa punoa niitä takaisin yhteen. Siistimmäksi letiksi, jossa yhden ylimeno ...