Ketjuja

Pohdin, mitä pitää selittää lukijalle, mitä voi jättää lukijankin näkökulmasta sattuman varaan. Koelukijakierros sen toki selventää.

Pohdin hahmoista välitettäviä mielikuvia, sitä mitä hetkiä heidän elämästään kannattaa oikeasti näyttää ja kenen näkökulmasta. Isoja asioita. 1. luonnoksessa keskityin saamaan tapahtumat paperille etukäteissuunnitelmani pohjalta, nyt mietin tarkempia vaikutusketjuja.

Samaan aikaan luen sivusilmällä netistä keskustelua eräästä tarinasta ja siitä, miten tiettyjä asioita voidaan tulkita eri tavalla, ja en voi kuin ihmetellä sitä, miten joku on voinut luoda tällaisen tarinan, tällaiset hahmot, että fanit voivat jälkikäteen vuosiakin keskustella eri tulkinnoista ja mielikuvista. Että osaisinpa itsekin. Se on se vaarallinen ajatus, sitä ei saisi päästää mieleen ollenkaan, mutta ei sitä voi estääkään, ellei sulje itseään kirjoitusprosessin ajaksi johonkin kuplaan, jossa ei kuluta ollenkaan tarinoita, joita voisi syystä tai toisesta ihailla. Ehkä ripustaudun siihen, että omani ei voisi koskaan olla samanlainen jo ihan rakennesyistä. Palaan taas ajatuksiin noista välitettävistä mielikuvista ja niihin liittyvistä valinnoista, sitä voin hallita ja niiden avulla voin tehdä paljon tiiviimmässäkin tarinassa. Kaikki kiteytyy siihen, millaisina haluan hahmot näyttää alussa, millaisina lopussa.

Tiedän jo vastauksen. Joten sitä kohti.

Vaikka eräs iso kysymys hautuu takaraivossa ja pitäisi ehkä keskittyä siihen, avaan Scrivenerin seuraavaksi kuitenkin ja aloitan pienistä asioista, joihin voin tarttua. Siirrän erään kohtauksen paikkaa, nimeän alatiedostot eri tavalla, muokkaan suunnittelutiedostoon eräitä asioita. Siitä se lähtee, vaikka ajatustyö itsessään olisi vielä ihan kesken. Tätä tänään.