Väliviiva
Elokuisen hyvin tuotteliaan aivoriihirupeaman jälkeen romaani on ollut jälleen muhimassa vain takaraivossa, koska elän voimakasta alkukesän kaltaista romaaniin liittymätöntä kriiseilyn aikaa. Ehkä jopa voimakkaampaa nyt jostain syystä. Mutta tarinankerronta ei ole ollut varsinaisesti tauolla, sillä olen miettinyt pienempää, kevyempää tarinaa, ja aloittanut sen juonittelun ja käsikirjoitustakin näpytellyt jo jonkin verran. Se on aivan erityylinen projekti, joten ei vie päästä varsinaisesti samaa kaistatilaa romaanin kanssa, eli niin, luovuus jatkuu, mutta taas eri formaatissa jonkin aikaa, kunnes pääsen taas romaanin moodiin. Kausivaihtelua eksistentiaalikriisillä höystettynä meneillään siis?
Lokakuu lähestyy jo, sitä myöten marraskuu ja NaNoWriMo, ja en tiedä vielä, mitä sen suhteen tekisin, sillä editointiahan se olisi romaanin osalta, enkä näe sanojen laskemisen olevan kannattavaa enää siinä vaiheessa. Mutta ehkä osallistun sillä ajatuksella, että kirjoitan tekstin uuteen versioon kuitenkin uudelleen muokkaillen ja lasken tuotetut sanat ihan vain edistymisen mittarina? Mutta niin, en aio ottaa paineita siitä osallistunpa tai en, 50 000 -sanatavoitteella tai en. Paineita riittää elämässä nyt muutenkin.
Mitäs teidän syksyn alkuunne on kuulunut, ovatko projektit saaneet uudesta kaudesta potkua vai onko nyt suvantovaihe sielläkin?
Kommentit
Lähetä kommentti