Askel eteenpäin

Käytin eilisen pitkälti rakenneteorian kertaamiseen, ja se toikin toivottuja oivalluksia/ideoita siitä, miten voisin toteuttaa tiettyjä asioita paremmin seuraavassa versiossa. Tänään olen tehnyt uuden juonisuunnitelman ja seuraavaksi keitän teetä, katson välipalaksi ampumahiihtokilpailun, siivoilen hieman ja toivottavasti illan aikana saisin viimein mieleeni vastauksen erääseen kysymykseen, jota olen pitänyt mieleni perukoilla kypsymässä jo pitkään. Jos vaikuttaa, että ajatus ei edelleenkään sen suhteen kulje, kertailen taas tiettyjä tarinankerronnan teknisiä asioita josko se jälleen auttaisi myös tämän kysymyksen kanssa.

On uusien oivallustenkin jälkeen vähän hatara olo, heiveröinen, olen päästänyt otteen jälleen yhdestä korttitalon kortista ja odotan ja katson, pysyykö rakennelma koossa vai romahtaako. Olen kohtuullisen itsevarma siitä, että haluan pitää nämä lisäykset ja rakennemuutokset, mutta kuten sanottu, se jää nähtäväksi, tuleeko tarinasta oikeasti toimivampi vai loinko vain uusia ongelmia, joita en vain vielä havaitse.

Mutta suunnittelukansiossa on jo uusi versionumerointi. Scrivenerissä uusi projekti. Kun saan ratkaistua tuon yhden kysymyksen ja muokattua juonisuunnitelmaa mahdollisesti sen mukaiseksi, aion aloittaa täydennysten kirjoittamisen ja vanhojen kohtausten editoimisen. Vielä jäisi tuonkin jälkeen paljon mietittävää, esimerkiksi kahdesta sivuhenkilöstä, mutta totesin, että voin viettää vuoden yrittäen miettiä kaiken täydelliseksi ja kirjoittaa vasta sitten, tai sitten kirjoitan niin paljon kuin voin muuten valmiiksi ja sitten seuraavalla kierroksella jälleen täydennän tai muokkaan jäljellä olevien, ei-välttämättömien kysymysten avulla. Ja se tuntuu nyt järkevältä, koska kuten olen maininnut, editoitavaa minulla riittää, joten jos yritän miettiä aivan kaiken kerralla, menetän todennäköisesti vain järkeni. Joten tämän viimeisen välttämättömän ison kysymyksen ratkaistuani annan taas mennä.

Pyykkikone hurisee, ulkona on talven ihmemaa. On loisteliaan valoisaa jopa näin iltapäivällä, yritän nauttia tästä täysin rinnoin, sulkea välillä silmät ikkunaa kohti ja nauttia siitä, miten maailma ei silmät suljettuakaan täysin pimene. Ja kun pimeys uhkaa, palautan mieleeni kirjoittamisen.