iPad mini kirjoitus- ja lukulaitteena

Kerroin viime postauksessani, miksi päädyin ostamaan iPad minin paitsi työmuistikirjaksi mutta ennen kaikkea romaanini kohtausten ja muistiinpanojen käsin kirjoittamista varten. Eevan kirjoitus innosti minut alunperin tutkimaan, millaisia ratkaisuja nykyään on tarjolla siihen, jos haluaa saada digitaalisen muistikirjan tai käsinkirjoitetut tekstit muutettua konetekstiksi. Luettuani Eevan Supernote-kokemuksista ja saatuani iPadin hyppysiini oli vertailevan pikatestin aika.

Kannattaa hakea suosimasi kofeiinijuoma hollille, sillä tästä postauksesta tulee pitkä!

Tähän väliin huomautus, että kukaan ei maksa minulle näistä postauksista, eikä tämä ole kummankaan laitteen mainos. En hyödy näistä postauksista mitenkään, mutta toivottavasti muille on näistä iloa.

Välineet
Jotta sain testattua Eevan Supernoten tarjoamia ominaisuuksia iPadilläni, etsin ensimmäiseksi laitteestani sovellukset ja ominaisuudet, joita käyttäisin Supernoten vastaavien tilalla. En vielä lähtenyt haarukoimaan erikoissovelluksia, vaan yritin pitäytyä joko laitteen omissa tai niin tunnetuissa, että tiesin niiden olemassa olosta jo ennakkoon. Reiluuden nimissä en myöskään lähtenyt selvittämään, mitä kaikkea muuta iPadillä voi tehdä kuin mitä Supernotella voi.

Tässäpä siis lista testini sovelluksista:

käsin kirjoittaminen / muistikirja: Apple Notes
käsinkirjoitetun tekstin konvertoiminen: Apple Notes
PDF-tiedoston lukeminen ja kommentointi: laitteen oma ominaisuus + Google Drive ja Google Docs

Kirjoituskokemus
Koska iPadeille käsinkirjoittamista ja piirtämistä suosiva suojakalvo on lisähintaa tuova tuote (murr!), päätin kokeilla tässä vaiheessa vain suoraan näytölle kirjoittamista. Pinta on tietenkin liukkaampi kuin paperi, mutta koen, ettei se ole niin ratkaiseva tekijä, että kokisin sen varsinaiseksi haitaksi, koska kun laite ei näytä paperilta, en osaa edes odottaa sen tuntuvan muulta kuin lasilta. Kuten tulette näkemään, lasipinta ei tunnu hirveästi konversioon vaikuttavan.

Toisekseen näytölle kirjoitettaessa kuuluu naputusta, mikä voisi häiritä – mutta koen itse asiassa, että ääni muistuttaa jollain tapaa kirjoituskoneen ääntä, vaikka ei mekaaninen olekaan, joten se on kaikessa lasisuudessaankin minusta jopa miellyttävä! Tosin käytän laitetta myös töissä, joten huonetovereiden mielipide tulee varmasti painamaan Paperlike-kalvon hankintapäätöksessä ajan mittaan.

Kun tutkin etukäteen iPad-vaihtoehtoja, suurin kysymysmerkki iPad minissä tuntui YouTube-arvostelijoiden mukaan olevan ruudun koon riittävyys – vaikka miniä kehuttiinkin aina kompaktista koosta, jotkut eivät suositelleet laitetta esimerkiksi opiskelijoille kirjoitustilan pienuuden takia.

En tiedä, millaisille papereille tai ruuduille muualla kirjoitetaan, mutta A5 kokoon tottuneelle ruutu on aivan hyvä, ainakin minun käsialallani. Ihan ilman zoom-toimintoakin. Onneksi en siis taipunut isompaa laitetta ottamaan! Laitteen oma, ruudulle ilmestyvä näppäimistökin on ihan riittävän iso jopa ruudun ollessa pystyasennossa, jotta sillä jaksaa tekstejä naputella kirjain kerrallaan.

Kerron kynästä alempana erikseen, mutta sanotaan jo nyt sen verran, että koska kynästä löytyy kätevä pyyhekumin aktivoiva integroitu napautustoiminto, tekstin poispyyhkiminen on helppoa. Kumoa-komennonkin saa aktivoitua sormilla, joten koen, että kirjoittaminen on mukavaa ja vaivatonta, kunhan ominaisuudet saa haltuun.

Kun Eeva kertoi Supernotesista ensimmäisen kerran ja tutustuin siihen YouTube-videoiden avulla, olin todella kiinnostunut esimerkiksi erilaisista sivumalleista, joita Eeva nimitti esittelypostauksessaan taustoiksi – tiesin heti, että haluaisin omaan muistikirjaani ruudukon tai pistesivut, joten selvitin iPadista jo ennakkoon, voisinko luoda Apple Notesiin vastaavanlaisia templateja. Ja onnistuuhan se YouTubesta löytyvien tutoriaalien mukaan (en ole itse siis vielä testannut tätä)! Täysin samoin kuin Supernotessa: ensin luodaan muualla haluttu pohja ja tuodaan se ohjelmaan PDF- tai kuvatiedostona. Sitten ei kuin kirjoittamaan vain taustan päälle. Ainoa asia, mikä minua tässä häiritsee, on se, että Supernotessa saa sivua vaihtaa ymmärtääkseni sivusuunnassa muistikirjamaisesti (toki ilmeisesti napauttamalla, mutta kuitenkin), kun taas Apple Notesissa sivutila vain jatkuu alaspäin vieritettäessä, tai pohjana olevan kuvatiedoston vaihtuessa. Pieni asia, mutta ärsyttää silti, koska se rikkoo illuusion muistikirjamaisuudesta.

Ruutupohja tulee muuten automaattisesti osana Apple Notesia, joten sitä ei tarvitse erikseen laitteeseen hankkia. Paperi-/pohjavaihtoehtoja on muutamia sisällytettynä sovellukseen automaattisesti.

Muistiinpanojen organisointi
Vertaan tässä Eevan “Muuta kivaa” -osioon, jossa hän puhui mm. otsikoista. Apple Notesissa voi Supernoten tapaan luoda otsikoita ja avainsanoja, joiden avulla voi löytää haluamansa muistiinpanot. Tämä on äärimmäisen kätevää: aiemmin kirjoittaessani paperille jouduin joko merkitsemään tärkeät / tietyn kategorian tekstit jotenkin, käyttämään eri kategorian teksteille eri muistiinpanopaikkoja, tai yksinkertaisesti käymään järjestelmällisesti koko muistiinpanovälineen läpi, esim. muistikirjan, jotain tiettyä etsiessäni. Supernotesista löytyvä suosikit-ominaisuus löytyy myös omana versionaan Apple Notesista. Kerroin Eevalle kommenteissa, miten itse aion näitä erilaisia ominaisuuksia käyttää, toki Apple Notesiin mukautettuna, joten voitte käydä siellä kurkkaamassa.

Käsinkirjoitetun tekstin muuntaminen konetekstiksi
Tämä on se osuus, joka varmasti kaikkia kiinnostaa! Apple Notes ei tue suomea käsinkirjoituskielenä, ei varsinkaan sen näppärä uusi lähes reaaliaikainen Scribble-konversio-ominaisuus, joten miten konvertoimisessa kävi suomen osalta? Entä englannin?

Ja ennen kaikkea: pystyykö se muuntamaan useamman rivin kerrallaan?

Tulokset näette alla, kun klikkaatte kuvia:

Suomea teksti osasi konvertoida vain, jos kirjoitin suht selkeällä käsialalla, ja silloinkaan sanatunnistukseen pyrkivä järjestelmä ei osannut tehdä aina sanakatkoja tms. Koska kirjoittaminen on näin minulle vaivalloista, päätin olla kokeilematta tämän enempää – se ei olisi vaivan arvoista, jos omaa kirjoitustahtia pitäisi hidastaa murto-osaan tavallisesta.

Mutta englantia laite osaa muuntaa sekä lennosta Scribblen avulla että pidempinä pätkinä copy to text -ominaisuuden kautta! Hihkaisin ääneen, kun kokeilin Scribbleä: minä kirjoitan ja kone konvertoi lähes samaa tahtia! Tämä toimii erilaisessa kirjoitusmoodissa kuin tavallinen käsinkirjoitus, eli minulla tavallisesti Apple Notes -paperina oleva ruudukko katoaa, ja Scribblen kanssa täytyy kirjoittaa konvertoinnin väli-ikkunaan. Olen vasta vähän testaillut tätä, ja koska lähtökohtaisesti haluan valikoida konvertoitavat tekstit jälkikäteen, olen pitäytynyt kuitenkin copy to text -toiminnossa yksittäisiä kokeiluja lukuun ottamatta. Mutta jos tietää kirjoittavansa tekstiä, jonka haluaa varmasti konvertoida, silloinhan Scribble on lyömätön.

Esimerkki tekstistä, jonka konvertoin copy to text -toiminnolla. Virheitä tekstiin toki englanniksikin tulee joskus käsialastakin riippuen, mutta konvertointi toimii mielestäni aivan riittävän hyvin, varsinkin kun tekstin saa näppärästi kopioitua ja liitettyä käsikirjoituksen osaksi muutamalla klikkauksella (tekstiä ei ole siis pakko liittää tuohon alle, vaan saa liitettyä suoraan esim. Google Docs -tiedostoon).

Koska copy to text vaatii halutun tekstin ympyröimistä, käytännössä kerralla saa muutettua yhden näytöllisen verran tekstiä. Mutta eipä tuo haittaa: minun käsialallani se voi tarkoittaa jopa liki 200 sanaa kerralla. (Isomman käsialan käyttäjälle tämä toki voi olla tekijä, joka voisi puoltaa isomman laitteen hankkimista.)

Tässä vaiheessa pitää huomauttaa, että kokeilin iPadin konvertointia ainoastaan Apple Notesilla – en muilla kolmansien osapuolten sovelluksilla. Olin aikeissa kokeilla, mutta kun Notes selvisi kokeesta näin mainiosti, en tuntenut tarvetta lähteä vertailemaan esimerkiksi Neboon tai Goodnotesiin tai muihin. Jos muut sovellukset kiinnostavat, kannattaa katsoa esimerkiksi tämä video.

(päivitys: jos muiden sovellusten suomi-konversio kiinnostaa ennen mahdollista laitehankintaa, toki testaan kysyjän puolesta muitakin sovelluksia.)

Kynä
Kun valitsin iPad minin, jouduin/”jouduin” samalla ostamaan mielestäni älyttömän hintaisen Apple Pencil 2:n. Melkein valitsin perus-iPadin ihan halvemman kynän takia; tuijotin ostoskorini sisältöä minuuttitolkulla ja ihan periaatteesta teki mieli jättää ostamatta. En tiedä, olisinko voinut käyttää jonkin toisen merkkistä kynää, varmasti olisin, mutta en viitsinyt lähteä tekemään taustatutkimusta aiheesta tai ottaa riskiä, ettei kynä toimisikaan, ja kun ainakin Applen oma uusin kynämalli latautuu ja kulkeutuu minin kyljessä mukavasti, päätin lopulta antaa olla ja maksaa vaikka sitten hampaita kiristellen. Kokeillaan nyt sitten, millainen se kokonainen ja ajankohtainen Apple-kokemus on!

No, ei tuntuma huono ole. Pakko myöntää. Kynä on painavahko, mutta solakka ja varsin pitkä muodoltaan, joten se sopinee käteen kuin käteen*. Aluksi siitä on ehkä hankalaa löytää sopivaa kiinnipitokohtaa: jos ottaa liian alhaalta, saa napakan otteen, mutta yläpää on silloin suhteessa raskas (ja sormi voi vahingossa painaa integroitua napautustoimintoa), ja jos taas pitää kiinni liian ylhäältä, lyhyillä sormilla voi olla vaikeuksia osua napautustoimintoon. Mutta tähän kyllä tottui ja sopiva paikkakin löytyi alun hapuilun jälkeen.

*Tosin jos on tottunut paksumpiin kyniin, ainakin aluksi tulee varmasti puristettua kynää liikaa, muun muassa siksi, että kynä on aika liukas, mikä onkin sen negatiivisin puoli. Nykyään myydään kyllä jo ainakin epävirallisia lisäosiakin näille, eli halutessaan voi ostaa kynälle pitoa tuovan päällysen, mutta se on – taas jälleen kerran – lisäkulu ja lisävaiva, murr.

Niin, miinuksena tosiaan sekin, että kynää pitää välillä ladata. Apple Pencil 2 kiinnittyy kuitenkin magneetilla laitteen kylkeen ja latautuu siinä, joten lataaminen on nopeaa ja näppärää.

Vaikka Supernoteakin voi käyttää luonnoskirjana, en nyt lähde vertailemaan Apple Penciliä ja sen ominaisuuksia piirtämisessä, sillä se tuntuisi epäreilulta, kun ottaa huomioon, millaisia ominaisuuksia iPadissä on vs. Supernotessa noin ylipäätään piirtämisen suhteen. Mutta sanotaan nyt, että molemmilla voi siis piirtää ja molempia voi käyttää luonnoskirjana.

Lukeminen ja PDF-muistiinpanot
Kellekään ei liene yllätys, että iPadillä voi käsitellä PDF- ja Word-tiedostoja kuten tietokoneellakin. Tein kokeiluni lataamalla ensin tekstin iPadille Google Docsista PDF:nä ja kokeilin lukea ja kommentoida sitä ihan vain avaamalla tiedoston. Hyvin toimi! Sain kynällä kirjoitettua kommentteja, tallennettua kommentoidun version ja siirrettyä sen takaisin Google Driveen edelleen PDF:nä. Näin ollen väitän, että iPadillä voi tehdä koko kirjan kirjoitusprosessin, jos haluaa – varsinkin jos ostaa näppäimistön, jolloin konekirjoittaminen muuttuu tietenkin tietokoneeseen rinnastettavaksi.

Huom! PDF-kommentointi toimii perusominaisuutena samoin kuin tietokoneella – teksti itsessään ei muutu. Eli tässä Supernote on ensialkuun parempi. Jos PDF-tekstiä haluaa muokata iPadillä, pitää ladata erillinen sovellus – löysin esimerkiksi maksullisen PDFelement-sovelluksen, jonka avulla PDF:ää voi muokata kuin mitä tahansa tekstitiedostoa. Eli perusohjelmalla tein vain kynällä korostuksia ja kommentteja.

Mitä lukemiseen tulee, se on ylipäätään mielestäni mukavaa iPad minillä sen pienen koon vuoksi – kun laite on kirjan kokoinen/noin A5 ja ilman suojakuorta varsinkin ohut ja kevyt, laitetta jaksaa pidellä makuuasennossakin.

Ongelmia
Eeva viittasi postauksessaan esimerkiksi siihen, mitä Supernote tekee vahingossa, jos ruutua koskettaa tietyllä tavalla. Huomasin iPad minin kohdalla, että jos sormella piirtäminen on Apple Notesissa aktivoituna, ja jos kynävalikko on auki, kämmenen syrjällä voi vahingossa tehdä jälkeä, kun laskee kätensä ruudulle kirjoittaakseen kynällä. Mutta vain, jos kynävalikko on auki – silloin Notes ilmeisesti tulkitsee, että kirjoitusvalikoima on auki ja käyttäjä haluaa tehdä päätöksiä siitä, millä välineellä kirjoittaa. Mutta kun tuon logiikan hoksasi ja muistaa nykyään sulkea aina valikon ennen kirjoittamista, vahinkoja ei ole sen jälkeen sattunut, vaan kämmen saa rauhassa levätä ruudun päällä kirjoittamisen aikana. Työkaluvalikon paikkaakin saa vaihdettua mielin määrin, ettei tule vahingossa sitä kämmenellä aktivoitua.

Kuten jo kynä-osiossa mainitsinkin, kynän pyyhekumin saa joskus vahingossa vaihdettua päälle, jos kynästä on vahingolle otollinen ote. Mutta siihen auttoi kynän kääntäminen hieman niin, ettei napautustoiminto ollut enää sormien kohdalla. Mutta sitten se isompi murheenkryyni: kynän lataaminen on helppoa, mutta laite ei kuitenkaan varoita akun loppumisesta mitenkään (akun tason voi nähdä iPadiltä kahdesta paikkaa, mutta varoitusta akun alhaisesta tasosta ei tule), joten kynän akkutasoa pitää joko muistaa seurata tai sitten se vain loppuu joskus kesken kirjoittamisen, eikä kynä toimi ilman lataamista.

Tämä nyt ei ole varsinainen ongelma, mutta hyvä muistaa kumminkin: iPadille pitää joskus ladata haluamansa sovellukset ensin, ennen kuin toimintoja pääsee käyttämään. Minun oli ladattava esimerkiksi Google Drive ja Google Docs. Applen omia sovelluksia tulee tietenkin esiasennettuna, muun muassa Apple Notes, mutta jos käytät muita, niin joudut valmistelemaan laitetta, ennen kuin saat sen käytöstä kaiken irti.

Yhteenveto
Sanoisin tämän vertailun perusteella, että iPad on Supernotea lähes vastaava vaihtoehto kirjoitus- ja lukulaitteena. Mutta ainakin ilman Paperlike-suojakalvoa kirjoitustuntuma on varmasti aivan erilainen, joten siitä iPad saa miinusta. Plussaa taas Supernoteen nähden on paitsi saatavilla olevien kirjoitus- ja lukutyökalujen monipuolisuus mutta myös vaikkapa se, että tiedoston siirtovaihtoehtoja on runsaammin selaimenkin käytön ansiosta. Yhteistä näille laitteille on se, että vaikka molemmissa on internet-yhteysmahdollisuus, kumpikaan ei edellytä sitä kirjoitusominaisuuksien käyttämiseen, ja molemmat ovat hyviä kirjoitus- ja lukulaitteita, joista löytyy suurinpiirtein samat ominaisuudet mitä noihin kahteen toimintoon tulee. Supernoten ehdoton etu on kuitenkin meille suomalaisille se, että siihen on suomen konvertointi tulossa, eli jos haluat kirjoittaa käsin suomeksi ja muuttaa tekstin samalla tai myöhemmin konetekstiksi, Supernote on varmempi valinta.

Oliko iPad mini hintansa arvoinen (499 + kynä 135 + alelaarista löytynyt epävirallinen suojakotelo 10)?
Vaikka hinta tietenkin aluksi kirveli, vastaus on kuitenkin vahva kyllä. Se, että voin kirjoittaa käsikirjoitusta käsin ja siirtää käytännössä muutamalla klikkauksella käsinkirjoitetut osat heti osaksi käsikirjoitusta, säästää valtavasti aikaa ja vaivaa. Toki tekstiä pitää jälkikäteen siistiä (ellen sitten panosta käsialaani / hidasta kirjoitusnopeuttani), mutta kuten sanottu: jos tekstiä joutuu editoimaan paljon muutenkin jälkikäteen, eipä tuo nyt lisävaivaa tuo, jos joudun samalla sanoja hieman vaihtelemaan (tai jos tosiaan käännän suomeksi, hieman pieleen kirjoitetuilla englannin sanoilla ei ole mitään väliä).

Romaanikäsikirjoitukseen tuomien hyötyjen lisäksi iPad korvasi epämääräiset lippulappuset ja vihkot työpaikalla, ja nyt kaikki ohjeistukset, kokousmuistiinpanot ja tehtävälistani ovat yhdessä paikassa, josta voin kuitenkin tarvittaessa siirtää asioita helposti ilman johtojen kytkemistä tai joutumatta käyttämään jotain tiettyä laitteen sanelemaa pilvipalvelua. Helppo tiedonsiirto onkin iPadin ehkä paras ominaisuus Supernoteen nähden noin ylipäätään. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että toisaalta Supernotesissa voisi kuvitella olevan lähtökohtaisesti pienempi tietoturvaongelmien riski, kun laitteen käyttö ei edellytä jonkin palvelun tunnuksia.

Bonusvinkki
Vaikka sanoin aiemmin, että en aio puhua piirtämisestä tässä postauksessa, niin tuli mieleen kuitenkin yksi molemmille laitteille ja kirjoittajille joskus relevantti piirtämiseen liittyvä käyttötarkoitus: kohtausten visuaalinen suunnittelu. En tiedä teistä muista, mutta minulla on joskus vaikeuksia päättää kohtauksesta, miten haluan sen menevän, ja yritän kuvitella mielessäni kohtausta elokuvana tai sarjakuvana. Saatan jopa kirjoittaa pelkän dialogin kohtauksesta ensin ja sitten suunnitella kohtauksen ympäristön ja toiminnot erikseen, miettiä erilaisia vaihtoehtoja siitä, löytävätkö henkilöt toisensa tuolta vai täältä, miten taistelukohtaus noin suurin piirtein menee, mistä “kuvakulmasta” kahden ihmisen välistä keskustelua kuvaisin, jne.

Jos harrastat tällaista testailua ja suunnittelua kuvakäsikirjoituksen avulla, voit tehdä sen niin iPadillä kuin Supernotellakin. Voit avata uuden muistiinpanon ja piirtää vaikka vain tikku-ukoilla ruutukäsikirjoituksen siitä, kuka tekee mitäkin, millaisessa ympäristössä henkilöt ovat ja millaisia siirtymiä haluat kohtaukseen. Kuvakäsikirjoituksesta on helppo nähdä jo muutaman viivan hahmotelmasta, pidätkö kohtauksesta vai et.

Tässä linkki erääseen videoon, jossa sarjakuvataiteilija näyttää oman prosessinsa, jonka 2. ensimmäisestä vaiheesta on minullekin ollut kirjoittajana ajoittain hyötyä.

Kenelle suosittelisin Supernotea vertailuni perusteella?
1. ihmisille, jotka eivät halua kirjoittaa muunnettavaa tekstiä missään vaiheessa tai laajuudessa englanniksi. (Applen ja sille sopivien sovellusten puolustukseksi on sanottava, että en ole ottanut selvää, onko suomen muunto tulossa joskus edes jollekin sovellukselle, mutta olisin yllättynyt, jos Apple Notesiin olisi.)

2. jotka eivät ikinä halua laitteelle mitään ylimääräistä (tai joutua laittamaan häiriötekijöitä pois päältä / poistamaan niitä).

3. jotka pitävät käsin kirjoittamisessa nimenomaan esteettisistä asioista, kuten paperin tunnusta, äänestä, tietynlaisesta kynästä, tai muistikirjamaisesta ulkoasusta. (Paperlike-kalvo on vielä kokeilematta, mutta oletan, että Supernote voittaa tässä kategoriassa ainakin muuten.)

4. jotka tarvitsevat pitkää akunkestoa (oletan, että vaikka iPadistä olisi otettu kaikki ylimääräinen pois tai pois päältä, silti akunkesto lienisi lyhyempi, mutta en pääse asiaa tietenkään vertaamaan. Oletan kuitenkin, että jos olet lähdössä telttaretkelle, Supernote on varmempi valinta muistikirjaksi.).

5. jotka haluavat heti käyttövalmiin digitaalisen muistikirjan, johon ei tarvitse tehdä mitään alkuvalmisteluja, kuten sovelluksen valintaa saatika lataamista. (Supernotessa pääsee alkuun käytännössä heti, kun taas iPadissa voi joutua tekemään valintoja, jos kokee haluavansa tietynlaisia ulkonäköasioita tai tietyn sovelluksen ominaisuuksia. Toki iPadissäkin saa ruutua napauttamalla Apple Notesin suoraan auki ja siinä on myös Quick Notes -ominaisuus, mutta jos tarkoituksena on käyttää tabletilla vain paria sovellusta, joutuu muut ainakin poistamaan ensin, jos niin haluaa.)

6. joille PDF-tiedostojen muokkaaminen, kirjaimellisesti sanojen muuttaminen tai poistaminen, on tärkeää. (Kuten sanottu, iPadille pitää ladata mahdollisesti maksullinen sovellus tätä varten.)

7. jotka eivät tarvitse tai halua mitään muuta kuin digitaalisen muistikirjan/lukulaitteen.

8. jotka haluavat vähentää silmiä rasittavaa ruutuaikaa (käsittääkseni Supernoten ruutu ei ole samanlainen kuin monissa muissa laitteissa, joten sen ei pitäisi rasittaa samalla tavalla silmiä – iPad taas on vain yksi tietokone muiden joukossa).

9. jotka haluavat laitteen, jota valmistaja kehittää sen sijaan, että valmistaisi vain uusia malleja (tämä on valtava etu, jota ei voi liikaa korostaa!).

Varmasti mieleen tulee muitakin kohderyhmiä myöhemmin, mutta tässä ensimmäisenä mieleen tulleet. Supernotessa minua kiehtoo vieläkin se, että se on ennen kaikkea muistikirja, ja se näyttää myös siltä – ah, edes jonkinlainen illuusio sivuista! Kaipaan kynän ja paperin yhteistuntumaa, jota ehkä saan parannettua hankkimalla Paperlike-kalvon. Myös silmiä rasittavan ruutuajan vähentäminen olisi ollut plussaa sen lisäämisen sijaan. Ja se suomi-konversio, kyllähän se olisi hienoa; olen hyvin tietoinen siitä, että kun käytän työssäni englantia, pystyn kirjoittamaan ko. kielellä ja kääntämään sitä suomeksi, se asettaa minut tietenkin erilaiseen asemaan kuin ihmisen, joka välttämättä Supernoten suomenkielisen tekstikonversion tarvitsee. Eli ymmärrän kyllä hyvin, jos joku tämän vertailun lukeva päätyy Supernotesiin, varsinkin, kun Supernotesin valmistajan prioriteettina tuntuu olevan kestävä kehitys ja olemassa olevan malliston kehittäminen ja päivittäminen.

Minulle iPad tosin taisi olla nappivalinta.

Tarve edellä kannattaa näin kalliita laitteita harkita, se lienee kokonaisvaltaisin ja parhain vinkki, mitä voin antaa!

Eevan mietteitä Supernotesta voi tosiaan lukea täältä.

Seuraavassa iPadiin liittyvässä postauksessani kerron pidemmän testailun jälkeen, onko laite lisännyt käsikirjoitukseni työstämistä käsin, ja miltä kirjoittamiskokemus on pidemmällä aikavälillä tuntunut noin ylipäätään (onko esimerkiksi lasille kirjoittaminen sittenkin ruvennut häiritsemään niin paljon, että Paperlike-kalvon hankkiminen on tullut ajankohtaiseksi).