Melkein kuin perjantai
Hyvä runous on mietityttänyt tänä viikonloppuna. Tai edellisenä, nythän on jo maanantai. Viikonlopun kirjoitussaldo jäi turhan laihaksi, vain kaksi huonoa runoa, mutta onhan sekin kaksi huonoa runoa enemmän kuin mitä oli perjantaina.
Sain ilahduttavia kirjoitusopassuosituksia, kun niitä täällä huutelin, joten sattuisiko kukaan lukijoistani olemaan runokokoelmien suurkuluttaja? Kaipaisin suosituksia mielellään suht tuoreista kokoelmista (lue: enintään 10 vuotta vanhoja). Ihan vain, jotta pääsisin jotenkin taas runouden sisään: luen runokokoelmia ja yksittäisiä runoja sen verran harvoin, että tässä välissä aina unohtaa, mitä se voi olla. Hyvä runo siis.
Tuumailin runojen lisäksi muutakin kirjoittamiseen liittyvää. Katselin erään pelin trailerin ja mieleeni palasi jälleen yksi pöytälaatikossa oleva projektini. Se valtasi ajatuksissani tilaa pääprojektilta ja rupesi käsikähmään runomietteiden kanssa. Päässäni on tungosta. En tiedä, minne seuraavan kerran kynästä purkautuva muste minua oikein vie, vai viekö mihinkään, tuleeko ketjukolari.
Kahvi on loppu ja on maanantai. Tavallisesti tällainen tilanne suistaisi ahdinkoon, mutta vaikka työpäivästä on jälleen tulossa työläs, olen kuitenkin viekkaasti sijoittanut mukavan tapaamisen alkamaan heti töiden jälkeen, joten tunnelma on nytkin vain kutkuttavan odottava ja positiivinen, perjantaimainen. Saisipa tästä tavan.
Nyt kuitenkin ne työt.
Sain ilahduttavia kirjoitusopassuosituksia, kun niitä täällä huutelin, joten sattuisiko kukaan lukijoistani olemaan runokokoelmien suurkuluttaja? Kaipaisin suosituksia mielellään suht tuoreista kokoelmista (lue: enintään 10 vuotta vanhoja). Ihan vain, jotta pääsisin jotenkin taas runouden sisään: luen runokokoelmia ja yksittäisiä runoja sen verran harvoin, että tässä välissä aina unohtaa, mitä se voi olla. Hyvä runo siis.
Tuumailin runojen lisäksi muutakin kirjoittamiseen liittyvää. Katselin erään pelin trailerin ja mieleeni palasi jälleen yksi pöytälaatikossa oleva projektini. Se valtasi ajatuksissani tilaa pääprojektilta ja rupesi käsikähmään runomietteiden kanssa. Päässäni on tungosta. En tiedä, minne seuraavan kerran kynästä purkautuva muste minua oikein vie, vai viekö mihinkään, tuleeko ketjukolari.
Kahvi on loppu ja on maanantai. Tavallisesti tällainen tilanne suistaisi ahdinkoon, mutta vaikka työpäivästä on jälleen tulossa työläs, olen kuitenkin viekkaasti sijoittanut mukavan tapaamisen alkamaan heti töiden jälkeen, joten tunnelma on nytkin vain kutkuttavan odottava ja positiivinen, perjantaimainen. Saisipa tästä tavan.
Nyt kuitenkin ne työt.
Kommentit
Lähetä kommentti