Helpotus, gloria, onni ja autuus

10.57

Eipä tosiaan tullut mieleen etsiä fiktiotiedostojani tutkielmamateriaalieni joukosta, vieläpä kansiosta, johon olen siirtänyt joskus ne artikkelit, jotka olen jo lukenut ja käsitellyt ja jota en mielestäni ole siis avannut pitkään aikaan. Ironian huippu. Ken tietää, miten olin ne sinne tallentanut, mutta voi autuus, romaanini on sittenkin ehjä! Sivut löytyivät! Ah, voi taivas tätä helpotusta!

Ehkä alitajuntani yritti kertoa minulle jotain sillä, että hahmot ovat riivanneet minua näinä kadotuksen päivinä niin ahkerasti. Ehkä pojat yrittivät vaatia minua katsomaan kaikki kansiot vielä kerran läpi, myös ne, joihin en uskonut ikinä tiedostojen kadonneen. Se taisi olla yksi harvoista, joihin en ollut kurkannut. Ja tietenkin ne olivat siellä.

Melkein itkin. Tällä kertaa ilosta.

1 kommenttia