Eksyksissä

11.50

Haluaisin kirjoittaa, mutta en saa aikaiseksi. Tuijotan huonoa ja epäuskottavaa juonta kaaviossaan ja haluan vääntää itkua. Kaikista itkettävintä on se, että jos vain saisin aivoni toimimaan ja ajattelemaan, saattaisin ehkä keksiä jotain uutta. Mutta tehtävän suuruus jumittaa aivoni enkä pääse edes alkuun.

Turhauttavinta taas on se, että juoni ei olisi ehkä epäuskottava - tai ainakaan niin epäuskottava - jos vain saisin alustettua tapahtumat ja ennen kaikkea tarinan ja hahmojen olosuhteet kunnolla. Mutta hakkaanko kuollutta hevosta, kuten englannin kielessä sanotaan? Hollywood-elokuvat käyttävät tämänkaltaista juonta joka päivä. Dekkarikirjailijat ja -tv-sarjat. Miksi minusta sitten tuntuu, etten pysty luomaan illuusiota siitä, että juoneni olosuhteet voisivat olla olemassa hahmoilleni? Että rakentamani olosuhteet ovat liian suureelliset ollakseen uskottavia?

Keskitynkö vain perinpohjaiseen pohjustamiseen ja uskottavuuden lisäämiseen, nykyisen juoneni tukemiseen, vai kehitänkö uudet olosuhteet kokonaan?

Tiedän, että neuvoja on vaikea antaa tarkkoja yksityiskohtia tietämättä, enkä niitä kai odotakaan. Olen vain keskellä metsää huhuilemassa, kuulisinko jonkinlaisen kaiun ja millainen sävy sillä olisi. Kai.

2 kommenttia

  1. Onpas kerrassaan hankala tilanne. Auttaisin sinua mielelläni, mutta tarinaa tuntematta on vaikea sanoa juuta tai jaata. Jos haluat, voit kyllä laittaa minulle mailia ja valottaa tilannetta enemmän. Joskus ulkopuolinen näkee tarinan ihan toisin ja pystyy ehdottelemaan ideoita, joita kirjoittaja ei ole tullut ajatelleeksikaan.
    Minulle uudet ideat tulevat, kun ajatuksia löysää hieman. Liika yrittäminen vetää lukkoon. Aina aika ei ole ratkaisevassa asemassa, sillä hyvät ideat voivat tulla lyhyessäkin ajassa, mutta ainakin omalla kohdalla uudet ideat vaativat paikasta toiseen siirtymistä ym. Itse prosessoin ja kehitän kässäreitä eniten silloin kuin ulkoilutan koiraa tai hölkkään napit korvissa.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä. Kaikki on kirjoitettu jo kertaalleen, joten ei haittaa, vaikka joku muu olisi käyttänyt samantyyppistä juonta jo aiemmin, koska kaikki juonet on käytetty jo aiemmin. Kirjoituksesi perusteella minä keskittyisin uskottavuuteen - ja niihin piirteisiin, jotka tekevät tekstistä juuri omansa, eikä kopiota niistä monista, joissa on saman tyyppinen juoni - ja olen ihan varma, että tekstistäsi löytyy niitä uniikkeja piirteitä vaikka kuinka, niitä pieniä hillosilmiä, joita kasvattamalla ja korostamalla hillomunkkiisi (eli tekstiisi) tulee ihan mahtava ja yksilöllinen maku. (Sori onneton hillosilmämunkkivertaus! se vain tuli ekana mieleen...)

    VastaaPoista