Pitkästä aikaa

12.43

Enpä ole päivittänyt aikoihin. On ollut kiirettä, väsymystä, eikä ole ollut oikein kirjoittamiseen liittyvää päiviteltävääkään. Mutta ehkä nyt pikkuhiljaa, viimein.

Rupesin kahlaamaan läpi pääprojektini juonikaaviota, lukukohtaista suunnitelmaani, ja totesin kauhukseni, että monen vuoden työ vaikuttaa lapselliselta ja epäuskottavalta. Niinpä hengittelen tässä syvään ja yritän kehittää jotain toimivaa, en ole valmis hylkäämään tätä kokonaan, vaikka toisaalta tekisikin mieli heittää romukoppaan turhautuneisuuden puuskassani. Mutta ei, en luovuta.

Jaksamiseni menee hetkissä. Kuolleen muisto on kuin näkymätön nyrkki, joka iskee jostakin nopeasti ja voimalla silloin kun on iskeäkseen. Niinä hetkinä pidän vain kiinni joko peitosta tai ympärilleni kietoutuneesta käsivarresta ja puren hampaita yhteen kunnes myräkkä on ohi ja silmäkulmat kuivat. Vaikeuttaa ajatusprosesseja tällaisten taukojen pelossa eläminen, mutta näin sen vain ilmeisesti pitää mennä.

On noista jotain hyvääkin. Taisin saada idean siihen, miten toteutan lastenkirjaprojektini erään ongelmankierron, jota olen yrittänyt - tai paremminkin yritin silloin ennen... tapahtumaa - aivoriiheillä kasaan moneen otteeseen mutta tähän asti vielä tuloksetta. Joten ehkäpä tämä tästä.

Palaan pikkuhiljaa myös teidänkin blogienne pariin. Ah, miten olen niitä ikävöinytkään.

4 kommenttia

  1. Mukava kuulla uutisia sieltäkin. :)

    Omalla kohdallani olen joutunut luopumaan monesta projektista, joita kehittelin teini-iästä jonnekin parikymppisten alkuun. Ajatusmaailma ja omat standardit muuttuivat noina vuosina niin voimakkaasti, ettei elvytyksestä tullut yhtään mitään. Samoin kävi vielä viime vuonna yhdelle projektille, joten tiedän kyllä miten raskasta luopuminen on.

    Pitäisi tietenkin korostaa sinnikkyyttä ja sitä, että viat ovat varmasti suurempia omassa päässä. Uskon kuitenkin, että joidenkin tekstien kohdalla luopuminen on oikea ratkaisu, eikä sitäkään pitäisi pelätä. Ei sitä koskaan joudu tyhjän päälle - vuodet ovat kumminkin kehittäneet kirjoittajana aivan varmasti. :)

    Uskon että löydät joko itsestäsi virtaa jatkaa tai rohkeuden luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on ehkäpä ongelmana pikemminkin se, että pokkani ei vain riitä tähän projektiin. Tai jotain. Spekuloin tätä seuraavassa entryssäni, jonka jo postasinkin. Huoh. Saas nähdä miten käy...

      On ollut mukava lukea sinunkin tekstejäsi, ne herättävät aina paljon ajatuksia ja antavat virtaa omiin kirjoituspuuhiini!

      Poista
  2. Ihanaa saada sinut takaisin! :) minulle on käynyt monestikin niin, että pitkän tauon jälkeen kässäri näyttää typerältä ja lapselliselta. Yritä nähdä tämä mahdollisuutena: nyt jos koskaan on hyvä aika kehittää tarinaa eteenpäin. Uudelleenkirjoittaminen on raskasta, mutta se on silti helpompaa kuin kokonaan uuden tarinan aloittaminen. Muistan, että olit kauhean kiintynyt henkilöhahmoihisi. Jo niiden vuoksi suosittelisin vielä yrittämään kässärin parissa. Kässäristä luopuminen on yksi vaikeimpia tehtäviä kirjoittajalle. Taistelutta ei kannata heittää pyyhettä kehään.

    Voimia vielä sinulle jaksamisen kanssa. Eräs ystäväni sanoi rakkaan perheenjäsenensä menetettyään, ettei hänen tunteittensa tapauksessa voinut puhua enää vain ikävästä. Hän sanoi, että tuntui siltä kuin yksi peruselintarpeista olisi revitty pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! :)

      Ja kiitos kommentistasi, se antoi virtaa! Niin kirjoittamiseen liittyen kuin muutenkin.

      Poista