Kausia

On-off-sairastelua edelleen. Miten kertakaikkisen ärsyttävää! Käsikirjoitukseni ajattelu taukosi kokonaan juhlapyhiksi ja huomaan valitettavasti, että palaaminen työpöydän äärelle tuntuu vaikealta. Eri taidemuotojen kanssa aaltoileva mieleni haluaa tutkia väriteoriaa tai guassivärejä tai kuvallista tarinankerrontaa, ei ajatella sitä, millä muutoksilla kasvattaisin sivujuonieni viitteet ihan kunnon linjoiksi asti.

Ei sillä, tiedän, että tämä on vain vaihe taas - kun yhden taidemuodon kaivo on tyhjentynyt, mieleni kurkkaa toiseen kaivoon ja ammentaa siitä, kunnes on taas aika vaihtaa. Sama eri käsityömuotojen kanssa: neulepuikot ovat vaihtuneet kirjailuun ja siitä siirtynen vaateompeluun ajallaan. Mutta kun kerran olen jo näin pitkällä käsikirjoituksen kanssa, kärsivällisyyteni tämän luonnollisen aaltoilun kestämiseen on koetuksella.

Onko teillä muillakin tällaisia kausia harrastuksissa? Eri kaivoja, joista aivonne tuntuvat ammentavan vuorollaan?

Kauden kestoa ei tiedä etukäteen. Voi olla, että tulen jo viikon päästä huutelemaan, miten olen saanut mullistavia oivalluksia käsikirjoitukseni kanssa ja paahdan täyttä vauhtia lisäkohtausteni parissa, tai sitten seuraava innostunut kirjoittamispostaus tulee keväällä. Tuntuu, että ainoa tapa, jolla voin nivoa kausia yhteen, on hyödyntää eri taidemuotoja saman tarinan käsittelemiseen (eli esimerkiksi piirrän kohtauksia tai maisemia tarinastani harjoitellessani luonnostelemista), ja toisaalta kuunnella tarinan inspiraatiomusiikkia ja katsella tarinan elementteihin liittyviä videoita. Sekä tietysti avaamalla suunnittelutiedostot ja itse käsikirjoituksen muutaman päivän välein ja silmäilemällä niitä ja kysymällä itseltäni, olisiko aika. Kun viikosta varaa tietoisesti aikaa käsikirjoitukselle, sille kyselemiselle ja ihmettelemiselle, saattaa kausikin vaihtua nopeammin.

Joten... nyt käsikirjoituksen soittolista soimaan ja hahmottelemaan lyijykynällä muotoja paperille, ei kirjaimia tällä kertaa.