Ääniä

Elän oudossa välitilassa, jossa etenen ensin täyttä höyryä hienosti aikataulutettuna ja sitten jarrut lyövät yhtäkkiä täyslukkoon ja mätkähdän rähmälleni maahan useiden päivien ajaksi. Teksti on järkyttävän huonoa tietenkin, siitä se johtuu, mutta kun olen tässä suuhuni lentänyttä soraa makustellessani yrittänyt analysoida, mikä siinä tämänkertaisessa huonoudessa on nyt niin kamalaa verrattuna edellisiin kertoihin, olen joutunut toteamaan, että se johtuu siitä, että en ole päässyt hahmojen nahkoihin.

Normaalisti nousisin ylös ja painaisin vaikka hampaat irvessä nollaluonnoksen loppuun sillä ajatuksella, että kyllä kirjoittamalla ne äänet siitä löytyvät, mutta nyt tökkii niin pahasti, että pitänee tehdä jotain muutakin. Vaidan varmaan seuraavaksi näkökulman minä-muotoon ja kokeilen kirjoittaa sillä seuraavat kohtaukset.

Pääsettekö te helposti henkilöidenne nahkoihin?

Tämä ongelma tuntuu kyllä oudolta edellisen pääprojektini jälkeen. Silloin kuulin hahmojen äänet mielessäni hyvin selkeästi ja olin muutenkin hahmojeni "taajuudella". Nyt tiedän kyllä, millaisia hahmot ovat ja miten heidän kai teknisesti pitäisi puhua, mutta tuntuu kuin katselisin heitä jonkin äänieristetyn lasiseinän lävitse.

Huoh.