Varmuuksia

Tarinan loppu on ollut pitkään sellainen kliseinen "placeholder"-loppu. Sellainen, joka on nähty jo miljoonaan kertaan ja josta tiesin jo heti lähdössä, että tämä ei tule olemaan se lopullinen versio, ja vaikka sisältö itsessään on sitä, mitä haen, esimerkiksi paikka ja esitystapa ovat menossa vaihtoon. Mutta taisin tänä aamuna jossain aamukahvin viimeisen hörpyn ja aivan toisenlaisen tarinan fanivideon välimaastossa keksiä yhtäkkiä, missä ja miten loppukohtauksien tulisi tapahtua. Aloitin myös listaa yksityiskohdista, jotka haluan vielä tarinaan mukaan.

On ihanaa olla murehtimatta siitä, onko tarinaidea hyvä tai kannattaako tätä kirjoittaa. Tiedän, että on. Tiedän, että kannattaa. Minulle, jos ei kenellekään muulle. Murehdin projektista vain ja ainoastaan sitä, pystynkö toteuttamaan tämän sillä tavalla kuin haluaisin. Todennäköisesti en, mutta se on onneksi editointivaiheen ongelma.

Istun terassilla aurinkovarjon suojassa ja naputtelen uuden lopun yksityiskohtia pohdiskelutiedostoon. Kuka saa tietää mitä ja missä vaiheessa, kuka reagoi tällä ja kuka tuolla tavalla. Miten alkuperäistä taustatarinaa pitää muuttaa, jotta uusi suunnitelma mahdollistuu loogisesti. Aivojen ylikuumeneminen on lähellä, mutta kyllä se tästä.

Etenee. Etanan vauhdilla, mutta etenee.