Ilonpitoa

Olen kirjoittanut joka päivä tällä viikolla ja on ollut hauskaa. Jopa liian hauskaa: pääparin välillä kipinöi niin, että on vaikeaa pitää näiden katseita ja eleitä kurissa, mikä on huvittava ja sinällään ihan tervetullutkin ongelma. :) Joudun varmasti editoinnissa pitkittämään tätä parin tutustumisaikaa, jota nyt olen työstämässä, sillä tuntuu, että vaikka alussa oli tarkoitus olla konfliktia ja eripuraisuutta, ne sulivat pois liian nopeasti. Ei sillä, kirjoitan liian vähän kuvaillen muutenkin, joten kohtaukset tulevat epäilemättä pitenemään lopulta, mutta pitää tosiaan olla tuon parivaljakon ystävyyden kehittymisen suhteen tarkkana.

Olen asettanut itselleni päiväkohtaisen sanatavoitteen, joka on niin matala, että siihen yltää väsyneenäkin, ja vaikka tulisi oikea koomapäivä kuten univajeisena toissapäivänä, tavoitteesta puuttumaan jääneet sanat on vaivatonta ottaa kiinni jonain muuna päivänä. Mutta sanamäärä on vain ohjaamassa kirjoittamaan: todellinen tavoite on viikoittainen kohtausmäärä, jonka pohjalta sanamäärä on laskettu. Mutta katsotaan nyt - en aio ottaa tavoitteita vakavasti tai noudattaa niitä orjallisesti, vaan tarkoituksena on ohjata itseä työskentelemään säännöllisesti ja pitkäjänteisesti niin, että kesällä pääsisi lukemaan läpi tätä versiota ja editoimaan. Se, montako sanaa kesällä on kasassa, on merkityksetöntä, jos vain käsikirjoituksen runko on valmis ja pääsen sitä editoimaan ilman, että tarinassa on valtavia aukkoja tai kesken jääneitä kohtauksia.

Ulkona sataa lunta, on perjantai 23. päivä ja on vaikea uskoa, että pian on jo toukokuu. Puissa on jo vihreitä silmuja, lumisade mahtaa näyttää hassulta niitä vasten, kun kohta lähden aamulenkille. Olisin valmis ottamaan kesän jo vastaan.