Epäröintiä

Marraskuu on alkanut hieman pelottaa. Valitan kaamoksesta luultavasti joka vuosi, mutta tänä vuonna se on iskenyt kuin moukari ja olen ollut todella väsynyt. Otin käyttöön kirkasvalon ja se on ainakin vähän auttanut aamujen kanssa, mutta eilenkin nukuin töiden jälkeen tunnin-parin päiväunet ja pääsin niistä huolimatta nukkumaan tavalliseen aikaan. Harmaina päivinä varsinkin tuntuu siltä, etten todella herää koko päivänä, vaan ensin kituutetaan lounaaseen ja sitten lisäkahvin voimin iltapäivän yli, kunnes on ihan luvallista olla tööt.

Onneksi tänään on aurinkoista, jospa selviäisi ilman päiväunia.

Vaikka NaNo hieman pelottaakin, lohduttaudun tällä: Twitteriin kootulla kertomuksella siitä, miten Tolkien editoi TSH-tarinansa.

Kuulostaa siltä, että Tolkienkin hyödynsi nollaluonnoksille tyypillistä aukollista kertomistapaa:

"Another writer-y tip: Tolkien often slips from relatively finished prose into sketchy outlines. He'll start off describing, say, the crossing of the mountains in detail, and then on the same page scribble 'down to Moria gate. Watcher in Water. Dark. Gollum-eyes?' He clearly tries to capture his thoughts at the time, so when he comes back to the page he has some idea where he was going."

Ehkäpä voimme siis luottaa siihen, että vaikka siihen menisi vuosikymmen, omastakin käsikirjoituksesta voi tulla editoinnin avulla jotain sellaista, mistä lukijat tulevat nauttimaan vuosien jälkeenkin.

Ja on ihan ok, jos hahmoilla ei ole oikeita nimiä x vuoteen.