100 sanaa

Vaikka olen moneen otteeseen tuskaillut sitä, että en taida olla rutiini-ihminen, jolta onnistuu se, että kirjoittaa vaikka 10 min joka päivä, olen kuitenkin luvannut itselleni, että kokeilen kirjoittaa vähintään 100 sanaa joka päivä. Se on niin pieni määrä, että sen saa helposti menemään yhteen kuvaukseen, sen jaksaa väsyneenäkin illalla ennen nukkumaanmenoa, jos päivän osuus on vielä tekemättä. En ole antanut sille mitään sääntöjä: se saa olla ihan mitä tahansa suttua ja huttua, kunhan vain käsi pysyy liikkeessä. Ja yleensä se lipuu yli 100 sanan, en muista vielä kertaakaan vilkaisseeni kirjoitusohjelman alalaidan sanamäärämittaria tai laskeneeni vihon sivulta jo tuotettuja sanoja ja kironneeni, että hitsi kun pitäisi vielä viisikymmentä. Siihen määrään ei mene yleensä montaakaan minuuttia. Voi aloittaa vaikka kuvailemalla pöydällä olevaa lyijykynää.

On tehnyt hyvää kirjoittaa joka päivä edes vähän. Muistaa taas, ettei harjoittelussa tarvitse olla aina kyse pyrkimyksistä, tietyn projektin edistämisestä. Miten hauskaa onkaan saada aikaan.

Tänään kirjoitin vaiheista ja vaahterastani. Huomenna ehkä jostain muusta.