Helmikuu

Olin viime viikolla kirjoittamassa tänne surkeana, miten ei ole ollut koko tammikuussa oikeastaan minkäänlaista intoa tarinankerrontaan, sillä alkuvuoden stressi lienee vaikuttanut siihen, etten ole jaksanut oikein innostua mistään. Olin pohtimassa, miten pitää muistaa, että tällaista tämä minulla on, vaiheita vaiheita, ja ettei pidä masentua, vaikka näppäimistö ei laulaisi kuukausiinkaan, koska tätä tämä vain on. En vain kehdannut julkaista noita mietteitä, koska olo oli liian vereslihalla.

Onneksi vaiheille tulee kuitenkin aina loppunsa. En toki vielä voi hehkuttaa kirjoittaneeni tuhansia sanoja ja kymmeniä liuskoja, mutta se tarinankerronnan into tuntuu palanneen taas. Sain idean uuteen tarinaan, sen maailmaan ja päähenkilöihin, ja vaikka juoni onkin vielä palasina, on todella hyvä olo taas. Kirjoitin muutaman sivun, ja se meni jopa kangistelematta, elättelen siis toivoa, että huomenna voisin jatkaa suht kivuttomasti. Yritän olla ennen kaikkea miettimättä liikaa, antaa vain tulla.

Mutta nyt lukemaan vielä hetkeksi ennen nukahtamista.