Ota minut tällaisena kuin oon

10.19

Kevät on jo hieman nupuillaan. Kaipaan värejä, valoa. Pääsiäinen tulee todella otolliseen väliin: on tekosyy kaivaa esille värikkäämmät tekstiilit, laittaa kotia ja pohtia uusien viherkasvien ostamista juuri, kun mieli tekee. Kerrankin on intoa siivotakin.

Pian alkaa huhtikuu. Aion osallistua Camp NaNoWriMoon. Kirjoittamista siis luvassa paljon ensi kuun puolella. Tässä kuussa en ole tainnut liiemmin tiedostoa edes avata. Ja ehkä hyvä niin. Nyt tuntuu taas siltä, että valoa voisi pilkistää käsikirjoituksen tunnelin päässä. Jotenkin ajatukset ovat taas astetta selkeämmät sen suhteen, mitä tuolle seuraavaksi teen.

Tuntuu, että sanon näitä samoja asioita joka entryssä. Melkein kirjoitan, kohta kirjoitan, pidän taukoa, kirjoitan kirjoitan kirjoitan, kunnes on taas epätoivo ja suo ja kuokka on heitetty ojaan. Ja sitten alkaa kierros alusta.

En tiedä, kumpi tätä laulaa - minä käsikirjoitukselle vai käsikirjoitus minulle - mutta kauniisti Anna Puun ääni täyttää rinnan ja näen mielessäni jo kynän liikkeet paperilla. Niin, täytyn myös noista väreistä. Ne täyttävät silmätkin.






0 kommenttia