Harmaa huomen

9.53

Usein kuulee sanottavan, että kirjoittaja kirjoittaa kirjan, jollaisen haluaisi itsekin lukea. Kuulin lausahduksen viimeksi torstaina. Pysähdyin tänä aamuna puuroa syödessäni ajattelemaan tekstiäni nimenomaan tältä kantilta: olisiko se kirja, jollaisen haluaisin lukea, jos kuulisin sen olemassaolosta esimerkiksi Goodreadsin tai jonkin blogin kautta, tai jos näkisin sen kirjaston uutuushyllyssä?

Asiaa piti miettiä, totesin sen riippuvan paljon kirjan markkinoinnista ja takakansitekstistä ja arvioista, mikä herättää sisälläni suurta levottomuutta. Huomasin näitä ajatuksia pyöritellessäni, että olen ehkä keskittynyt liikaa (tosin kustantamojen mielestä varmasti onneksi) juoneen ja vienyt tekstiä suuntaan, joka on kyllä kaupallisempi ja varmasti jännittävämpi, mutta jollaista minun ei alunalkaen ollut tarkoitus kirjoittaa. Enhän lue paljon jännityskirjallisuutta. Ei sillä, valmis teksti on harvoin sellainen, jollaiseksi kirjoittaja sen tarkoitti alunperin, mutta hätkähdin hieman ajatellessani, kuinka käsikirjoitukseni painopiste on siirtynyt vuosien saatossa yhä enemmän juonen suuntaan, yhä enemmän kohti jännityskirjallisuuden laatikkoa, vaikka vakaana aikomuksenani olikin säilyttää painotus toisissa tarinan elementeissä.

Kyseenalaistan yhä vahvemmin sen, tuottaako käsikirjoitukseni lukijassa ne reaktiot, jotka ovat olleet pyrkimykseni ensimmäisen sivun ensimmäisestä luonnoksesta lähtien. Olenko harhautunut liian kauas.

Hmm. Kirjoitatteko te aina tekstejä, joita itsekin haluaisitte lukea (ns. uutta lempitarinaanne)? Vai riittääkö, että tekstinne vastaa laadullisesti kriteereitänne ja on jotain, mihin voisitte kirjastossa/kirjakaupassa tarttua, jos takakansiteksti tai jokin muu ulkoinen lähde siihen kannustaisi?

En pääse pureutumaan tähän "ongelmaan" ennen kuin koko tämä nykyinen versio on valmis ja pääsen arvioimaan ensin, onko tällaisessa versiossa tilaa henkilöhahmojen syventämiselle uusien kohtausten tai lukujen muodossa, vai laventaako se pakettia, jonka on tarkoitus pysyä kuitenkin hyvin kasassa nykyisellä juonellaan. Joudun todennäköisesti tekemään valinnan sen välillä, ripottelenko syventäviä huomautuksia tms. pitkin kirjaa ja pidän juonellisen painopisteen samana, vai lähdenkö riipimään juoniaineksia hiukan eri kokoonpanoon. Jää nähtäväksi.

Harmaa päivä, mukavan viileä ja lukemiseen ja kirjoittamiseen sopiva. Tämän päivän omistan rauhoittumiselle, eilinenkin meni vahingossa töiden parissa, joten tänään aion keskittyä vahvasti vain viikonloppuun ja olemiseen. Ja niihin teksteihin.

6 kommenttia

  1. Mielenkiintoinen postaus! Itse olen huomannut, että tärkeimmät tekstini nimen omaan ovat niitä "lempitarinoita", ja yleensä kirjoittamiseni lähtee siitä, että kirjoitan jotain, mitä haluan itse lukea, vaikka teksti voi olla loppujen lopuksi todella kaukana siitä ensimmäisestä ajatuksesta ja ehkä ei siten saa aikaan niitää ajatuksia, joita alun perin olen yrittänyt tavoittaa. Mutta kyllä joskus teksti on lähtenyt liikkeelle jostain muustakin ja tekstiin kiintyminen on tapahtunut myöhemmin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Minullakin lähtökohtana oli tarina, josta voisi tulla lempitarinani, mutta taidan olla aika kaukana maalista. Nyt mietin haittaako se. Ehkä ei? Hmm. Vaikeaa: tämä pitäisi kirjoittaa kokonaan toisenlaiseksi, jos haluaisin palata alkuperäiseen suunnitelmaan, ja toisaalta ei tästäkään kaiketi huono nykyisellään ole tulossa - vain hyvin erilainen.

    Haittaako sinua se, ettet tavoittanut alkuperäisiä ajatuksiasi kirjalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei yleensä ole haitannut minua, sillä vaikka tarinasta ei ole tullutkaan sellainen kuin piti, siitä on kuitenkin tullut sellainen, mistä pidän, erilainen vain. (Tai sitten koko juttu on jäänyt kesken...) Mitä kauemmin tekstiä työstää, sitä enemmän painopisteetkin varmaan muuttuvat. Ajattelen siis, että tekstillä tavoittaa sitten jotakin muuta, jos ei niitä alkuperäisiä ajatuksia, eikä se haittaa, jos kuitenkin niitä pitää tärkeinä.

      Poista
    2. Niin, en tiedä, minkä tahansa muun tekstin kohdalla olisin samaa mieltä kanssasi siitä, että vaihtokauppa ei haittaa, mutta tämän kohdalla tosiaan tuntuu, että olen vaihtanut alkuperäisen idean arvoa johonkin toiseen, joka on varmasti esimerkiksi lukijan silmissä vähintään yhtä arvokasta, mutta jonka itse katson vähemmän arvokkaaksi kuitenkin. Joten ehkä ongelmana on juurikin tuo, minkä mainitsit. Hmm. Pitää vielä miettiä tätä. Kiitos kun kommentoit, oli mukava kuulla toisten ajatuksia aiheesta!

      Poista
  3. Hmm.. itse en ole saanut varsinaisesti kuin novelleja kirjoitetuksi, mutta huomaan kyllä kirjoittavani aina sellaista, mitä itse kaipaisin luettavaksi. "Jotain uutta ja stereotypiat rikkovaa", taitaa olla tyyli, jota yritän aina pitää yllä jollain tasolla.
    Tai ehkä se johtuu vain naisparituksista, jotka yhä ovat harvinaisempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kamppailen usein kliseiden kanssa henkisesti tuolla "jotain uutta ja stereotypiat rikkovaa" -tasolla. Tosin lienen jo luovuttanut sen suhteen ainakin tämän käsikirjoituksen osalta, taistelu hävitty. :)

      Kiitos kun kommentoit, on aina mukavaa löytää lisää ihmisiä, jotka bloggaavat kirjoittamisesta!

      Poista