Kalassa

Kirjoitin toukokuussa tänne blogin luonnoksiin: "Ärsyttää se, ettei juoni ole vielä kasassa. Edes pääpiirteittäin." Ärsytti ilmeisesti niin, etten palannut tänne ennen tätä aamua. Ja ehkä se on ihan osuva olettamus: tässä on taas mennyt pitkä aika, että huomioni on ollut ihan muissa suruissa ja asioissa, ja aina kun olen avannut projektin tiedoston, on tosiaan lähinnä vain harmittanut omien aivojen jumitus.

Ehkä ongelma oli niinkin yksinkertainen kuin se, että olin yrittänyt tämän projektin kohdalla tehdä muistiinpanoja vain ja ainoastaan sähköisesti välttääkseni tavanomaisen kaaokseni. Koska kun annoin lopulta itselleni luvan rönsytä analogisen maailman puolelle, alkoi ajatuskin juosta. Varsin kirjaimellisesti.

Nyt istun sohvaa vasten olohuoneen lattialla ja juon paistettujen kananmunien ja vitamiinijuoman jälkiruoaksi kahvia. Lattialle eteeni on levitettynä yli 50 kohtauslappusta. Vai onkohan niitä jo yli 60? Olen lisännyt tässä istuessani pari lisää; kohtausideat ja -tarpeet ovat vuotaneet päästä kynän kautta holtittomasti noille lapuille varsinkin eilisiltana niin, että joissakin on isoja mustetahroja. Pitäisi pikkuhiljaa saada lappuja kronologiseen järjestykseen.

Tämä olisi helpompaa ja järkevämpää Scrivenerissä, jossa aloitin hommaa kuukausia sitten. Mutta näköjään tarvitsen tämän vaiheen. Pienet laput, mustekynän, rei'ittäjän ja lankaa, jolla saan laput lopulta sidottua kätevämpään nippuun.

En ole pohtinut näitä kohtauksia miettiessäni yhtään sitä, mitä teknisesti ottaen juoni tarvitsee. Että löytyykö tästä lappujen merestä nyt päähenkilön kehityskaaren kohdat, eri näytökset tai tarinan keskikäänne. Olen vain antanut mennä. Kohta pitäisi katsoa, mitä on kasassa ja mitä voisi puuttua.

Löytyykö tästä lappumerestä tarina.

Mutta juon kahvin ensin loppuun.