Luku 1

Tässä se taas nähdään, että vaikka kuinka kohtauslistalla tarina näyttäisi ihan hyvältä, vasta kirjoittaessa saa kunnolla tuntumaa siihen, mikä toimii ja mikä ei. Olen jo kauan kipuillut tarinan 1. näytöksen kanssa, ja tulin taas siihen tulokseen, että ei se vieläkään oikein tunnu hyvältä, ja diagnosoin nyt syyksi sen, että tällä hetkellä tarinan catalyst / inciting incident (mitä ne nyt suomeksi onkaan) eivät ole tarpeeksi haastavia "päähenkilö joutuu valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta, joista uusi ei houkuta mutta vanhaan ei kannata tai voi palata" -tilanteita. Nyt hahmo tavallaan menee nuristen mukana tilanteeseen, joka ei pakota häntä muuttamaan suunnitelmia tässä vaiheessa oikeastaan lainkaan.

//Edit. Nykyiset 1. näytöksen tapahtumani* ovat kyllä emotionaalisesti henkilöön vaikuttavia (jälleennäkeminen), mutta hän selviää tilanteesta liian helpolla. Itse asiassa jos tarkemmin tapahtumat ruotii, catalyst/disruption on ok (tuo jälleennäkeminen), mutta 1. näytöksen päättävä tapahtuma (varsinainen hahmon vastustelun jälkeinen viimeinen sysäys) ei ole tarpeeksi vaikuttava, koska ei tosiaan muuta hahmon suunnitelmia tarpeeksi.

 

Lisäksi huomaan olevani pahasti ruosteessa kirjoittamisen suhteen; teksti tuntuu vastenmielisen mauttomalta ja persoonattomalta. En tiedä vaikuttaako tähän tunteeseen sekin, että olen lukenut viime kuukausina yhtä ficciä, jossa proosa itsessään on jo niin kaunista ja toimivaa ja sellaista, mitä itsekin haluaisin kirjoittaa, että olen ehkä nyt myös ylikriittinenkin omaa tekstiäni kohtaan. Mutta koen, että tuotan hyvin mautonta tekstiä ja se tietenkin harmittaa. Vaikka tiedostan myös, että kyllä se siitä tottumisen myötä, ja olen ihminen, joka editoi mielummin kuin tekee raakatekstiä, joten tämä raakatekstivaihe nyt vain pitää sinnitellä, että pääsen siihen editointiin kiinni.

 

Muutan todennäköisesti fontin valkoiseksi, niin ei tarvitse ainakaan tekstiä itseään miettiä tämän kierroksen aikana.

 

Mutta, nyt pitäisi saada tuo 1. näytös kuntoon. Minulla on periaatteessa kaksoisnäytös, * koska näytän sekä mennyttä että nykyaikaa tässä näytöksessä, ja menneen ajan inciting incident toimii, joten mietin sitäkin, pitäisikö minun aloittaa kirja tuolla menneen osiolla ja sitten tehdä varsin rajulta tuntuva hyppäys nykyaikaan, jossa henkilösuhteet ovat aika erilaiset kuin silloin nuoruudessa.

 

Se voisi itse asiassa toimia. Se ei ratkaise nykyajan inciting incidentin heikkouden ongelmaa, mutta koska menneen vastaava tapahtuma toimii paljon paremmin, toimisi ehkä tuo aika kirjan aloituksena paremmin.

 

Onneksi on Scrivener.