Silmät kiinni
Tällaisena päivänä ei saisi ajatella käsikirjoitusta. Ollenkaan. Mutta jostain syystä mieleni on sellainen, että kun jokin painaa mieltä, katse siirtyy hakemaan mätää muualtakin ikään kuin todisteeksi. On taas olo, että käsikirjoitus on aivan kamala ja "miksi nähdä vaivaa, kun tarina ansaitsisi jonkun paljon paremman kirjoittajan kuin minä itseään toteuttamaan".
Kita kiinni, mieli hyvä.
Yritän jättää nyt muut elementit tarinassa huomiotta ja keskityn tänään yhteen ainoaan tapahtumaan. Yhteen kohtaukseen. Keksin sille paremman vastineen.
Yksi askel ja kohtaus kerrallaan. Sitä yritän nyt epätoivoisesti hokea.
Tuntuu kuin kaikki pyörisi pyörremyrskynä ympärillä, kaikki käsikirjoituksen puutteet, mutta sille ei voi mitään. Pitää vain keskittyä tuohon yhteen.
Ymmärrän, miksi hevosille laitetaan joskus silmille laput.
Kommentit
Lähetä kommentti