Äänetön
Radiohiljaisuus venähti vahingossa yli kuukauden mittaiseksi. Niin myös kirjoitustauko. Olen elänyt näin talven sydänaikana vahvaa kuvataidekautta, kuten minulla taitaa päiväkirjojen mukaan tähän aikaan vuodesta olla yleensä tapana, ja en ole rehellisesti sanottuna uhrannut ajatustakaan tarinalleni tai sen maailmalle. Tästä syksystä ja talvesta on muutenkin muotoutunut vahvan kriiseilyn kausi mitä elämääni ylipäätään tulee, joten niin, katson taidemateriaalivideoita, teen kerran viikossa taidekurssin suoritteen, ja muuten vapaa-ajalla suttaan värejä luonnoskirjaan ja yritän oppia valööri- ja varjostustekniikoita.
Jos oikein muistan, kevät koittaa kuitenkin kirjoittamisenkin risukasaan sitä mukaa, kun aurinkokin alkaa pysyä kauemmin horisontin yläpuolella, eli eiköhän se tarinakin ala mielessä taas kummitella viimeistään maaliskuussa.
//edit. Heti tämän postauksen julkaisun jälkeen sain tarinaan erään kehitysidean. Kannatti tulla kuulumisia kertomaan. :)
Alitajunta työskentelee salaa :) Än Kirjaimia ja sanoja
VastaaPoistaKyllä vain, onneksi! :) S
Poista