Tuulta päin
Kohtausten suunnittelu oli aluksi helppoa, todella mukavaa puuhaa, kun se oli ensimmäisessä näytöksessä ja ihan toisen näytöksen alussa lähinnä shakkilaudan kokoamista, mutta huomaan NaNon lähestyessä, että mitä pidemmälle etenen kohtaus kohtaukselta ja mitä isompia/tärkeämpiä niistä tulee, oikeita shakkinappuloiden liikkeitä eikä vain laudan asettamista, sitä enemmän tulee taas päälle se olo, että pystynköhän toteuttamaan tämän tarinan, onkohan minusta tähän. Ehkä siksi ensimmäisen näytöksen kirjoittaminenkin oli niin kihelmöivän herkullista: sai koko ajan hykerrellä itsekseen, että voi että mitä kaikkea onkaan vielä luvassa ja mitä kaikkea laitan nyt näissä kohtauksissa alulle! Mutta nyt on aika lunastaa ne pohjustukset. Varsinainen työ alkaa. Seuraavaksi esimerkiksi on muutaman "kohtauksen" nippu, joka on käytännössä yhtä taistelua, mutta olen jakanut sen osiin sen mukaan, miten painopiste siirtyy henkilöstä tai osatapahtumasta toiseen, ja puhaltelen näppäimistön äärellä. ...