Viilausta

En ole kirjoittanut pitkään aikaan, en käsikirjoitukseen enkä tänne. Mutta nyt taas. Kevät alkanee hiipiä tähänkin tupaan. Ihmettelen joka aamu ja ilta valoisuutta, onkohan kello nyt varmasti sitä mitä kuvittelin, onko tällaista olemassa. Olen pakahtua, kun ymmärrän, että tällaista voi tosiaan pimeän talven jälkeen olla - aamu- tai iltalenkki auringonpaisteessa, työmatka kotiin ilman, että ilta tuntuu jo laskeutuvan niskaan.

Kello on vasta 12.45 ja olen jo väsynyt: karvakello herätti 6.30, sakeassa lumisateessa tarvotun lenkin jälkeen asetuin aamupalalle olohuoneen sohvalle YouTuben kirjoitusvideoiden ääreen ja tein muistiinpanoja, jossittelin ja pyörittelin ja jossittelin lisää. On merkintöjä täynnä oleva kohtauslista, joka pitäisi siistiä ja täydentää tietokoneelle ja tulostaa sitten uudestaan. Taisin saada viimein kiinni siitä, miksi tuntui niin epätoivoiselta talvella, miksi tuntui ettei tämäkään juoniversio ole hyvä. Kyllä se on, kyllä siitä hyvä tulee, toisen päähenkilön matka oli vain pintaraapaisten sutaistu ja sen kun korjaa, niin hyvä tulee. Haluan uskoa niin.

Pitäisi vain vielä jaksaa ottaa ne tietyt kohtaukset syyniin ja suunnitella ne uuteen uskoon. Sitten tulostus. Ja itse kirjoittaminen, ah. Lähellä, mutta silti niin kaukana, en tiedä, jaksanko enää tänään. Toisaalta on sunnuntai, eikä onneksi mitään muutakaan ohjelmassa, ei ainakaan mitään tiskejä ja muita kotitöitä ihmeellisempää.

Ehkä vähän vielä lisää kirjoittajien YouTubea. Nämä videot ovat olleet oikein antoisia, olen selvästi metodologinen juonittelija - mikä kirjoittajatyyppi sinä olet?