Laitumille
Taas olen siinä onnellisessa (ja todennäköisesti optimismin kyllästämässä) tilanteessa, jossa olen mukamas ratkaissut käsikirjoituksen vielä pohdittavana olleet juoni- tms. aukot ja voin paahtaa menemään sen minkä ehdin ja jaksan. Mikä on viime aikoina tarkoittanut sanaa sinne ja sanaa tuonne, sillä työpäivät tuntuvat imevän mehut ja illalla taas pitäisi huoltaa kipuilevaa kehoa. Välissä laittaa ruoka ja suoristaa ruoto hetkeksi. Leikittää huomionkipeää teinikoiraa. Mutta noh, ehkä tämä tästä. Pitää vain joko sallia itselleen se, että kirjoittaminen on tällä hetkellä viikonloppujen hommaa, tai sitten ottaa jämerämpi ote ajanhallinnasta ja raivata itselleen edes 15 min kirjoitusaikaa illan päästä. Tai aamuista, mutta todennäköisemmin illoista.
Aika vain tuntuu karkaavan johonkin, kohta on jo kesäkuu...
Kommentit
Lähetä kommentti