Aamukahvilla

11.55

Tai itse asiassa jo lounaalla. Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen aamulla, naputtelin otsikon ja harhauduin sitten velvollisuuksienkin painostamana vastailemaan sähköposteihin, ja jotenkin kello onkin jo melkein 12 ja blogin kirjoituskenttä on edelleen tyhjä.

Mutta jokin muu kirjoituskenttä ei sitä enää ole:



Tuolta tilanne näytti aiemmin. Sittemmin kursorin taakse on muodostunut kirjainrivejä, yksi toisensa jälkeen, ja elän siinä toivossa ja uskossa, että niitä kertyy vielä tänään lisää.

Tuntuu hassulta. Tuntuu mahtavalta. Tuntuu oudolta. Tuntuu siltä kuin keuhkoista olisi löytynyt lisää tilaa.

Katsotaan, miten pitkälle tämä tarina ja siihen liittyvä innostus kantaa. Jännitysromaanikilpailun deadline taitaa olla 31.5.

3 kommenttia

  1. Aikamoinen ponnistus, jos eilen kirjoitit luvun 1 ja dedis on toukokuun lopussa. Kuulostaa hyvällä tavalla hullulta!
    Onnea projektiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sentään kokonaista lukua saanut valmiiksi. :)

      Kiitos toivotuksesta! Saa nähdä, miten käy deadlinen kanssa: nyt pääsiäisenä on ollut aikamoista hullunmyllyä, joten kirjoittaminen on taas ollut tauolla. Onneksi aivot kuitenkin koko ajan raksuttavat tarinan parissa, ehkä tästä siis joskus tulee jotain, vaikken deadlineen ehtisikään.

      Poista
    2. Ai niin, ja kilpailussahan ei tarvitse koko romaanin olla valmis, vain suurin osa. Tosin alkaahan tuo 100 liuskan tavoitekin olla jo aika epärealistinen minun tahdillani, mutta toivossa on hyvä elää. :)

      Poista