Kirkasta

18.09

Minulta kysellään toisinaan, milloin on valmista. Olihan jo, eikö vieläkään? Hymyilyttää, sillä ei, ei ole valmista mutta voi pojat kun tietäisivät syyn - hymyilisivät hekin. Maistuukohan makeammalta julkaisua lukuun ottamatta mikään muu kuin ne hetket, kun keksii mistä hiertää ja mikä asian saa korjattua? Hiottua kerta kaikkiaan paremmaksi? Parhautta, juuri nämä hetket. Kun hahmot avautuvat lisää kuin sipulit, ja yhtäkkiä on kuin kirkas taivas. Näitä hetkiä varten kirjoitan. Nämä hetket ovat tarinankerronnan riemu.

Solmujen aukeaminen lämmittää erityisesti, kun vielä päivällä murehdin. Mutta sitten tuli järki: toki yhden aikajanan viskaamisesta koituu hommaa, mutta nyt saan valita parhaat päältä. Ja nyt tuli vielä tuo selkeys. Ai että! On ollut hieno päivä sittenkin. Hemmoteltu olo.

Huomenna taas maanantai. Aion aloittaa kirjoittamisen.


0 kommenttia