Välikuukausi

19.12

Tuntuu kuin aika olisi hukkunut Bermudan kolmioon. Eilen oli joulu, tänään jo lähestymme viimeistä tammikuun viikkoa. Mihin tämä kuukausi oikein katosi?

En ole pitänyt uudenvuodenlupaustani kirjoittamisesta. En ole kirjoittanut kuin yhtenä päivänä, tuskin silloinkaan aikomaani 10 minuuttia. Tammikuun alussa tunsin asiasta puristavaa huonoa omaatuntoa ja ahdistusta. En enää. Avasin juuri tiedoston ensimmäistä kertaa sitten joulukuun ja lueskelen sieltä täältä, makustelen. Olen koko tammikuun työskennellyt toisten tekstien parissa, joten olo on tekstuaalisesti kylläinen ja suorastaan ähky. Tästä ei riitä varmasti omalle käsikirjoitukselleni, tästä olosta ja yltäkylläisyydestä. Mutta en anna sen vaivata mieltäni liikaa. Muokkailen edelleen virkettä, sitten toista. Kaikki on aina kotiinpäin, ja näin on juuri nyt hyvä.

Olen tilaamassa itselleni kirjahyllyn. Asunnossamme on vain yksi, se joka kannattelee tätä työpöytääni. Ikean Kallax-hyllyn aukot ovat täynnä sanakirjoja, ammattikirjallisuutta, yrityspapereita ja valokuvia. Löytyy täältä pari kappaletta harrastuskirjallisuuttakin, niitä "varsinaisia" kirjoja. Mutta eniten työtarvikkeita. Tarinamuistiinpanot ja -muistikirjat ovat piilossa peilikaapin takana. Nyt olisi tarkoitus saada oikea kirjahylly olohuoneeseen, jotta romaanit ja muu vapaa-ajan kirjallisuus löytää paikkansa valosta, ei vaatekaapin pimeydestä.

Ostin Prismasta Sleepytime-nimistä teetä, jonka kannessa on torkkuvan karhunpojan kuva. Otso muistuttaa minua tällä viikolla: vielä olisi tehtävää, mutta silmäni lupsuvat jo uhkaavasti, kello seitsemän illalla, kuten monena muunakin iltana tällä viikolla. Aion lueskella omaa tekstiäni eteenpäin, laittaa otson uniteen hautumaan ja tehdä kuminauhan avustuksella soutuliikettä, kunnes tee on juomalämpimäksi jäähtynyt.

Lukisin John Williamsin Stoner-romaania tänä iltana, josseivät silmäni sulkeutuisi välittömästi kirjan avattuani. Mutta ei se mitään, Stoner malttanee odottaa iltaa virkeämpää.




0 kommenttia