Kääntyy, vääntyy ja taipuu - vai murtuu?

15.28

Onpa outoa kirjoittaa suomeksi. Jotenkin se alkuperäinen kieli vain takertuu sanojen reunoihin, tekee suomenkielisistä repliikeistä kankeita ja vääränlaisia. Hahmot eivät kuulosta enää itseltään. Sävyt eivät asetu. Olen kuitenkin saanut käännettyä ja editoitua jo luvut 1-4, viides on onneksi alkutekstinäkin hyvä, sitä ei tarvitse editoida enää jälkikäteen luultavasti ollenkaan. Neloseen piti tehdä lisäyksiä, jotka aukaisevat taustoja vähän, selittävät hahmon motiiveja ja lähtötilannetta paremmin kuin aikaisemmin koko alkutekstiin viljelemäni aavistuksenomaiset vihjeet. Kun ottaa huomioon, miten hienovaraisesti olen ohjannut lukijoita muutenkin, lienee reilua avata edes jotain tasolle, jossa ei tarvitse ihan hirveästi jossitella sillä, tarkoittaakohan asia sitä miltä vaikuttaisi vai paljastuuko joksikin muuksi myöhemmin.

Mutta kuten sanottu, ilo näiden lukujen valmistumisesta on ehkä aika turha, kun ottaa huomioon, miten sanat eivät vain sopeudu suuhuni samalla tavalla kuin alkutekstissä, jossa ne kuulostivat juuri oikeilta, sävyt olivat juuri oikein. En tiedä, pitäisikö suomeksi sitten maalailla enemmän. Voi olla. Virkerakenteet eivät ainakaan käänny sellaisenaan, se tehokeino pitää muuttaa toisenlaiseksi. Ja pitää myös etsiä ahkerasti hahmoille suomalaista puhetyyliä, jokaiselle hahmolle erikseen omansa. Luonnollista, luonteensa paljastavaa. Ja mielellään jotain sellaista, mikä oikeasti sopii, eikä muuta alkuperäistä ajatusta heistä. Heitä en suostu muuttamaan, vaikka kirjoitustyyliä joutuisinkin muokkaamaan kielestä toiseen siirryttäessä.

Nautin kuitenkin siitä, että teen näitä kahta versiota lähes rinnakkain. Prosessi on monimutkaisempi ja -polvisempi, mutta toisaalta, opin ehkä kirjoittamisesta näin enemmän. Kun joudun käyttämään kahta erilaista ajattelutapaa eri versioiden kohdalla. Lisäksi saan harjoittaa ammattiani tässä samalla. Kääntäjänä saan ihan erilaiset kiksit tästä luultavasti kuin jos en olisi kääntäjä.

Olen viime aikoina kirjoitellut sanoja myös kännykän muistioon runojen muodossa. Enkä usko, että ne ovat edes kovin huonoja. Hämmentävää.

2 kommenttia

  1. Rinnakkain tekeminen kuulostaa aika työläältä? Tai no, kaikki kirjoittajat eivät editoi yhtä paljon, mutta omassa käsiksessäni olisi rinnakkainen kääntäminen ollut todella raskasta, sillä raakateksti ei muistuta juuri lainkaan "lopullista".

    Minusta on kuitenkin hyvä idea tehdä käsiksestä myös käännös. Sinulla on selvästi osaamista, joten miksi ei käyttää sitä hyväksi. Mieti vaikka Emmi Itärantaa tai Hannu Rajamäkeä. :)

    Runoilu kannattaa aina! Runous tekee ihmeitä sanavarastolle, opettaa rytmistä ja kielen tiiviydestä. Okei, lopetan ennen kuin tähän ilmestyy oodi runoudelle. XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan tuo rankkaa, mutta onneksi se menee limittäin siinä mielessä, että niinä kertoina kun käännän, en työstä alkuperäisversiota, ja toisinpäin. Nyt viime aikoina olen työstänyt lähinnä käännöstä, koska sen saaminen oikein äänellisesti tuntuu olevan suuremman työn ja tuskan takana. :)

      Oodeja runoudelle ei voi olla tarpeeksi! Jännä, miten niitä tulee rustailtua jopa silloinkin, kun ei ole lukenut niitä kuukausiin tai jopa vuosiin! Ovat tosiaan hyvää kielen verryttelyä - kummasti tekee mieli kirjoittaa aina sen jälkeen, kun on törmännyt (joko omassa tai jonkun toisen työssä) hyvään kielenkäyttöön. :)

      Poista