Takaisin työhön

15.26

En ole editoinut pääprojektiani OWCF:tiä pitkään, pitkään aikaan. Nyt olen palailemassa vähitellen taas ruorin ääreen. Tekemistä olisi paljon muutakin, mutta kirjoittamisinto on palaamassa väkevästi. Tuijotan sateeseen ja olenkin yhtäkkiä Edinburghissa tuijottelemassa brittiversioon samasta säätilasta, humpsis!

On edelleen vaikeuksia edetä, se on varmaa: seuraavaksi tekeille tulevat luvut ovat haastavia, sillä toiseen tarvitsisi kokemusta, jota en omaa, ja toinen taas on hyvin emotionaalinen ja sen kanssa saa olla varovainen, ettei tule yhtä isoa angstimyttyä. Suru- ja masennustilojen kuvaamisessa pitäisi aina muistaa vähäeleisyys ja se, että ylilyönnit tuottavat halutun vaikutelman sijaan täysin päinvastaisen, mikä rikkoo lukijan illuusion ja palauttaa takaisin omaan todellisuuteensa kirjan maailmasta. Ei hyvä. Maltilla on siis edettävä.

Olin vielä aamulla huolestunut siitä, miten kirjoituksen sävy tuntuu vaihtuvan aika paljon pitkin käsikirjoitusta, mutta nyt en jaksa murehtia. Editoimalla saa sitten yhtenäisyyttä lisättyä jos on tarvis, nyt pitää ensin tuottaa se raakateksti. Tai niin mones versio kuin onkaan kyseessä. Täydellisyyteen pyrkimällä ei saa mitään aikaiseksi.

Jännä ajatella näin keskellä kesää, mutta jatkuisipa sade ainakin pari päivää. Kirjoittamiseni tuntuu sujuvan parhaiten silloin, kun omatunto ei ole raahaamassa lenkkipolulle tai ainakin aurinkoa palvomaan.

0 kommenttia