Täältä jostain

23.49

Englannin ei sateet, vaan lämpimät n. 20 asteen auringonpaisteet. Kuka olisikaan uskonut? Maisemat houkuttelevat heittäytymään kampuksen nurmikolle kynän ja lehtiön kanssa ja kirjoittamaan. Harmi, että harvoin on moiselle aikaa.



Minulta tilattiin iltasatu. Sain sille jo idean, pyörittelen päässäni vain sitä, onko tällainen sovelias aihe lastenkirjalle. Toisaalta, eivätpä ne Grimmin veljesten kokoamat alkuperäiset kansantarinatkaan kaikista säikyimmille vekaroille olleet. Joten ehkä synkkyys ei haittaa, ilmeisesti tänään ostamassani Oscar Wilden kokoelmassakin aiheisto on kaikkea muuta kuin kevyttä. Se on hyvä, en osaa kirjoittaa hilpeyttä. Se ei asu minussa, ei kirjoittaessani - silloin ammennan aineiston syvältä, lapsenmielisyyden ja iloluontoisuuden alta pimeästä sykkeestä, jonka miellän minuuteni ytimeksi.

Harmi, että tänäänkin on kiire, en saisi jäädä lehtiön ääreen tuhertelemaan kuvia ja alustavia suunnitelman runkoja. Mutta ehkä varastan aikaa vähän, kymmenminuuttisen, puolituntisen. Sormeni janoavat liikettä, kynän puristamista ja sen tökkimistä lempeästi harakanvarpaisiin, jotka ovat käsialani.

Juuri nyt, tarinaani liittyvien mielikuvien uidessa silmieni edessä jopa katsoessani näitä sanoja, tunnen olevani eniten, puhtaasti minä.

2 kommenttia

  1. Voi miten mukavaa kuulla, että olet viihtynyt! Terveiset täältä syksyisestä Espoosta! Löydät kirjoittamiselle varmasti vielä aikaa kuluvan vuoden aikana, tuo alkuhässäkkä vie aina oman aikansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä täällä Englannissa kirjoittamishaluista huolimatta aikaansaamisprosentti on varsin kehno. Mutta noh, ehkä keväällä sitten Suomessa kynä sauhuamaan?

      Poista