Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Viikonloppu oli hyvä. Johdanto siihen ei niinkään, mutta viikonloppu itse onneksi. Tein runsaasti asioita, joista pidän, ja ensimmäistä kertaa yli vuoteen sain tehtyä ns. täyden, "tavallisen ihmisen" jumpan ilman, että kostautui muuna kuin tavallisina lihaskipuina. Antaa toivoa, että ehkä tästä vielä joskus selvitään. Mutta niin, kirjoittamisesta. Olen taas sellaisessa osassa tarinaa, josta tiedän jo nyt, että se ei päätyisi tässä muodossa valmiiseen romaaniin, mutta josta en ole oikein keksinyt vaihtoehtoistakaan versiota. Taas tällainen tapaus, jossa tietynlainen tapahtumaketju vaaditaan, jotta hahmojen arcit ja tietty juonellinen suunta pysyvät uomissaan, mutta joka ei ihan pelaa. Tässä tapauksessa hahmojen motivaatiot nykyisen tapahtumaversion käynnistämiseen ontuvat. Tai lukija voi kysyä taas sen kaikkien kirjoittajien kammoaman kysymyksen "Miksi tekevät juuri noin?" Joten pitää jotenkin saada tätä vielä fiksattua niin, että ovat oikeasti aikeissa tehdä jotain ...

Päätin tänään, että aion kuin aionkin osallistua kirjoitushaasteeseen marraskuussa. Tämä lokakuun alku on mennyt sen verran epätasaisesti juonikuvioita murehtiessa, että haluan vähän lisävauhtia. Tai ainakin tasaisuutta.   Olen vähän kiikun-kaakun sen suhteen, minkä asetan itselleni tavoitteeksi, mutta olen päätymässä siihen, että perinteisen NaNoWriMon 50 000 sanan sijaan tähtään niinkin pieneen määrään kuin 20 000 sanaa. Toki jos sanoja tulee enemmänkin, niin saa tulla. Mutta se, mihin aion marraskuussa varsinaisesti keskittyä, on jokapäiväinen kirjoittamistapa, johon pyrin seuraavasti:   2 pakollista "writing sprintiä", mikä tarkoittaa itselleni sanojen tahkomista 10 minuutin pätkissä 3 vapaaehtoista   Kuulostaa vähältä tuo pakollisten määrä, tiedän. Mutta se on ihan tarkoituksella. Haluan tosiaan vain varmistaa marraskuussa, että kirjoitan joka päivä ja etten jää jumittamaan hankaliin kohtauksiin, jos on muitakin, joita voisin työstää.   Muistaakseni olen aiemmin...

No niin, nyt on päivitetty kohtauslistat ja Scrivenerin binder kohtausten tiivistelmiä myöten. 25 lukua, 95 kohtausta, ja jos kohtausten keskimitaksi heittäisi nyt arvioksi 1 000 sanaa, niin 95 000 sanaan pitäisi tässä versiossa tähdätä. Ja jos joku miettii, miten rajaan/lasken kohtaukset, niin miellän ne pitkälti samoin kuin tv-sarjan tai elokuvan kohtaukset. Mutta koska kyseessä on romaani, niin en erottele siirtymiä paikasta toiseen omiksi kohtauksikseen, eli jaan nämä aika intuitiivisesti esimerkiksi näin: 1. Hahmo herää aamulla ja tärkeä työpäivä olisi tiedossa. Huomaa kuitenkin olevansa myöhässä, tekee aamutoimia ärtyneenä kiireessä jne. Lähtee työpaikalle. Jos työmatkan aikana ei tapahdu varsinaisesti mitään uutta (eli vain kuvaillaan maisemia ja hahmon mielentilaa, joka tästä myöhässä olosta syntyy jne.), niin sisällytän tuon siirtymän jo tähän samaan kohtaukseen Scrivenerissä. Tai saatan jättää siirtymän pois kokonaan, riippuen tilanteesta (tästä lisää myöhemmin). 2. Hahmo saa...

Tänään tavoitteena on ratkaista juoniaukko-ongelma. Pidin eilen tietoisesti lepopäivän, enkä ajatellut projektia lainkaan. Halusin antaa pölylle aikaa laskeutua. Ja hyvä niin. Totesin viime kerran optimismistani huolimatta, että en pysty ratkaisemaan tätä ilman, että poistan mainitsemani taikaesineen – pito johti ajatuskartassani "...ja se taas tuhoaisi koko juonen" -toteamukseen. Joten se menee nyt poistoon ainakin. Lisäksi joudun miettimään poistosta tuleviin ongelmiin ratkaisut. Elättelen toivoa, että kyse olisi vain parista isommasta asiasta (kuvassa kohdat 1. ja 2.), mutta joudun tässä luovimaan aika paljon (ehkä), etten osu samaan miinaan, joka syntyisi, jos pitäisin esineen yhä tarinassa.   Klikkaa suuremmaksi halutessasi En tiedä, onko tästä miellekarttaesimerkistä hyötyä kenellekään, koska kaikki ovat varmasti elämänsä aikana miellekarttoja tehneet ainakin koulussa, mutta olkoon tämä konkreettisempi esimerkki siitä, miten näitä projektejani suunnittelen ja pyörittele...

Äh. Lisää tähän haluamasi kirosana (tai niiden rimpsu). Esitin itselleni oikean kysymyksen. Sieltähän se pelkäämäni juoniaukko putkahti. Ja kauhukseni sellainen, joka pätee kyllä todennäköisesti, vaikka en viime viikon oivalluksiani toteuttaisikaan, sillä en yhtäkkiä tiedä siihen vastausta edes nykyisellä mallilla. Ei muuta kuin Scapple auki ja rukoilemaan, että asia on korjattavissa ilman täysremonttia. Eräskin simppeliksi ajattelemani ratkaisu paljastui heti sellaiseksi, jolla olisi varsin kokonaisvaltaisia vaikutuksia. Siinä mielessä positiivista, että olen ilmeisesti onnistunut luomaan tarinan, jossa jokaisella elementillä on väliä ja ovat toisiinsa täysin kytköksissä, eikä pelkkä "poistan tämän taikaesineen" -ratkaisu käy - jei, hyvä minä? Tuntuu taas siltä kuin minulla olisi edessäni korttitalo, josta on lähtenyt jo yksi kerros sortumaan. Harmi vain, että kaatuvat kortit ovat tällä kertaa jo pohjakerroksessa. Järki lähtee, mutta lähteköön. Puuuh... **** Okei, ehkä saan ...

Riemun vastakohdaksi vähän muutakin. Loin jo pohjan vertailevalle kohtauslistalle, mutta totesin sitten viikonloppuna, että tarvitsen vähän lisää muhitteluaikaa, ennen kuin käyn työhön – homma tuntuu sen verran isolta ihan ajatuksenkin tasolla, että haluan pitää taukoa ensin. Hengitellä. Kävin sen sijaan kiinni taas tekstiin ja otin työn alle kohtauksen, josta on jo olemassa versio, mutta vain eri kielellä, ja johon nämä viimeaikaiset oivallukseni eivät vaikuttaisi. Olen nyt sitten viikonlopun aikana tehnyt käännöstyötä yrittämättä kuitenkaan vielä murehtia editointia hirveästi – olen vain editoinut sen verran, että jos on tullut vastaan jotain, joka ei enää tässä versiossa pädekään, olen jättänyt pois ja korvannut jollain muulla. Ja raakatekstin tuottaminen on valitettavasti heilauttanut fiilikset aikalailla vastakkaiseen päätyyn viime viikon riemusta. Toisin sanoen tuntuu taas, että "ei tästä tule mitään ja apua miten kauheaa tekstiä" jne jne. Ei mitään uutta auringon alla....

Sain viime yönä pari oivallusta, joiden tuloksena naputtelin puhelimeni muistioon muun muassa seuraavaa:   Enkä ole ihminen, joka käyttää usein capslockeja. :D Tekee mieli nauraa ilosta! Ensimmäinen oivallus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja liittyi kysymykseen, johon olen jo vuosia miettinyt ratkaisua aina, kun asia on tullut esiin, mutta olen aina joutunut sanomaan itselleni, että ratkaisen asian sitten, kun on aivan pakko, tai kierrän koko ongelman. Kuvasta näkyykin, että toinenkin saamani oivallus aiheutti varsin ilahtuneen reaktion. Mutta tämän suhteen joudun olemaan varovaisempi – se keikauttaisi kirjassa asioita. Ei ehkä pintatasolla hirveästi (sormet ristiin), mutta jos lähtisin tälle linjalle, joutuisin kyllä vielä entistäkin tarkemmin suunnittelemaan, mitä kohtauksissa tapahtuu. Tai siis miettimään, mikä on vihje mistäkin ja mikä on red herring ja mikä lukijalle annettava mielikuva pitää ihan oikeastikin paikkansa, mutta kertoo vain eri asiasta kuin mistä lukija nä...

Jumitan edelleen "jossakin selkkauksessa". Nyt olen jo vähän lähempänä kohtauksen muodon löytymistä. Asiaa on hankaloittanut se, miten tajusin vasta äskettäin, miten tärkeä tämä kohtaus itse asiassa onkaan loppukirjan kannalta. Toki olin päähenkilön kehityslinjaa ajatellen ideoinut tämän ja ottanut mukaan juonisuunnitelmaan, mutta kohtaus tekee paljon muitakin juttuja, joita en ollut kunnolla edes tiedostanut ennen. Kuten sen, että tämä on kahden henkilön ensimmäinen tapaaminen. Tai, mikä piste tämä on toisen tärkeimmän sivuhenkilön kehityslinjassa. Tai millainen peilikuva tämä kohtaus on eräälle myöhemmälle. Ensin meinasi tulla vähän rimakauhua, kun yhtäkkiä piti miettiä tätä kohtausta niin monelta kannalta, mutta nyt olen jo saanut raamit kuntoon. Enää puuttuu se aivan kaikista konkreettisin yksityiskohta: mikä konnuus ja mitä taikaa käytetään. Luulisi olevan helppoa, mutta jumitan edelleen. Toisaalta syytän osittain sitä, että flunssani on uusinut ja oloni on taas varsin h...