Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Minulla ei ole ollut kai vielä kertaakaan tämän projektin aikana tilannetta, että olisin joutunut poistamaan tai edes harkitsemaan jonkin itselleni rakkaan kohtauksen, hahmon tai minkään muunkaan elementin poistamista. Mutta nyt se tilanne tuli eteen: yksi suosikkikohtauksistani, ehkä jopa toisiksi mieluisin koko edellisessä versiossa, olikin yhtäkkiä sellainen, ettei sen juonta enää tapahtuisikaan. Hahmot kyllä tapaisivat toisensa edelleen, mutta eivät enää samassa miljöössä tai tilanteessa kuin ennen, ja keskustelun jäänmurtajana toimivaa tilannetta ei ollut ollut tarkoitus siirtää nykyiseen käsikirjoitusversioon. Olin jo kiristelemässä hampaita ja jättämässä kohtauksen pois. Mutta sitten tajusin, että keskustelun ydin kyllä voisi hyvin säilyä, koska hahmojen välejä rakentavat kohdat olisivat edelleen relevantteja. Joten darling sai jäädä. Muokattuna toki nykyisiin olosuhteisiin sopivaksi, mutta kuitenkin. Teki mieli tehdä pieni riemun tanssi. En uskonut, että kirjoittaisin tänään ol...

Editoin tänään jo seuraavia kohtauksia, kun keksin ratkaisun alkuviikon ongelmaani . Ensimmäisen näytöksen ongelmaan, siis. Ratkaisu oli itse asiassa aika ilmeinen: henkilö saa tietää jo tarinan alussa jotain, minkä hän sai juonisuunnitelmassa tietoonsa vasta myöhemmin. Ei vaadi edes uuden kohtauksen lisäämistä tms. Toki sitten siellä toisessa näytöksessä tämä tietopaljastus pitää korvata toisella tai muuten vähän jäsennellä kohtausta, mutta se on sitten sen ajan murhe. Ei muuta kuin päivitys kohtauslistaan ja takaisin hommiin.

Tässä se taas nähdään, että vaikka kuinka kohtauslistalla tarina näyttäisi ihan hyvältä, vasta kirjoittaessa saa kunnolla tuntumaa siihen, mikä toimii ja mikä ei. Olen jo kauan kipuillut tarinan 1. näytöksen kanssa, ja tulin taas siihen tulokseen, että ei se vieläkään oikein tunnu hyvältä, ja diagnosoin nyt syyksi sen, että tällä hetkellä tarinan catalyst / inciting incident (mitä ne nyt suomeksi onkaan) eivät ole tarpeeksi haastavia "päähenkilö joutuu valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta, joista uusi ei houkuta mutta vanhaan ei kannata tai voi palata" -tilanteita. Nyt hahmo tavallaan menee nuristen mukana tilanteeseen, joka ei pakota häntä muuttamaan suunnitelmia tässä vaiheessa oikeastaan lainkaan. //Edit. Nykyiset 1. näytöksen tapahtumani* ovat kyllä emotionaalisesti henkilöön vaikuttavia (jälleennäkeminen), mutta hän selviää tilanteesta liian helpolla. Itse asiassa jos tarkemmin tapahtumat ruotii, catalyst/disruption on ok (tuo jälleennäkeminen), mutta 1. näytöksen...

Editointisuunnitelma ja sen mukainen uusi kohtauslista on nyt valmis. Toki seuraavalle kierrokselle jää yksityiskohtaisempia juttuja, jotka pitäisi saada pienellä editoinnilla mukaan, jos en niitä muista tällä kierroksella jo, mutta nyt pitäisi olla isot linjat kuosissa ja logiikan / taikuuden sääntöjen aukot tilkitty ainakin siihen malliin, että tulevat mahdolliset korjaukset saa toteutettua yksittäistä kohtausta muokkaamalla. (Sormet ristiin.) Enää on jäljellä uuden version kirjoittaminen. Huomenna aloitetaan. Tähtään tällä kierroksella 90 000 sanaan.

Tänään on ohjelmassa pääprojektin editointisuunnitelman siivoamista. Huomasin tehneeni x:nnen "ääneenpohtimistiedoston", ja tulin siihen tulokseen, että on fiksumpaa koota kaikki yhteen tiedostoon sen sijaan, että teen eri juonille, henkilöiden välisille suhteille tms. omia tiedostojaan ja sitten viittailen ristiin rastiin eri tiedostojen välillä ja olen pian aivan sekaisin, mitä on jo viety kohtauslistaan ja mitä ei. Erillisissä tiedostoissa oli toki se hyvä puoli, että kun niissä pohdin vain hyvin pientä määrää editointiongelmia kerrallaan (ideoin vaikka tosiaan yhden ihmissuhteen kehityslinjaa läpi kirjan), ongelmia tuntui olevan vähemmän kuin niitä onkaan, ja yhteen on helpompi keskittyä kuin moneen yhtä aikaa. Mutta tosiaan, ehkä on parempi kokeilla nyt tätä lähestymistapaa. Olipa tekstinkäsittelyohjelma sitten mikä tahansa, ongelmat voi kuitenkin jakaa omille sivuilleen/välilehdilleen ja siten saada kaaokseen jotain järkeä. Toivottavasti. Aion nyt ihan ensimmäiseksi poi...