Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Jotenkin hämmentynyt olo. Kaikki olisi muuten suht selvää, mutta sitten on yksi pala, yksi osuus, joka aiheuttaa yhtäkkiä harmaita hiuksia. Se ei tunnu taipuvan. Mutta ehkä se siitä, kun tarpeeksi miettii ja antaa sitten alitajunnan tehdä loput iltakävelyn tai yöunen aikana. Kampaajalla soi tänään Samu Haberin versio Ikuinen vappu -kappaleesta, joka temmeltää nyt päässäni jatkuvalla soitolla. Muistaakseni Vain elämää -jaksoa katsoessani pidin sitä liian vaisuna. Nyt tuntuu, että voisin upota. Viikonloppu. Pitää siivota, olemme remontin keskellä olleet jo viikkoja ja nyt loppui pinna, nyt on siivottava silläkin uhalla, että rapaa ja murenaa tulee vain lisää, aina vain lisää. En halua enää astua paljasjaloin suljettuna olleeseen työhuoneeseen ja irvistää, kun jalkapohjassa tuntuu hiuksenhienon mutta selvästi olemassa olevan pölyn matto. Yritän viikonloppuna saada myös sitä päänsisäistä vyyhtiä auki. Alitajunta, teepäs nyt yhteistyötä, jooko? Aion ainakin lukea.

Otin Scrivenerin kokeiluun. En ole vielä päässyt itse kirjoittamiseen asti, sillä ajattelin nyt ottaa työkalusta kaiken irti ja katsoa, miten tätä saa hyödynnettyä suunnittelun ja editoinnin näkökulmasta eli muunakin kuin kirjoitusohjelmana. Koska olen vieläkin hieman mietteissäni siitä, palveleeko kerrontatapani lukijaa ja itse tarinaakin parhaalla mahdollisella tavalla, olen tehnyt juonisuunnitelmia, koodannut lukuja värein ja ikonein, luonut brainstorm-osion sekä research-puolen juttuja. Täytyy myöntää, että on mukavaa, kun kaikki löytyy ns. saman katon alta. Että saan brainstorm-muistiinpanot auki yhdellä klikkauksella, vaikkapa juonikaavion viereen samaan aikaan auki, eikä tarvitse plärätä muistikirjaa ja vihkoa, vaikka niidenkin pitäminen kovin mukavaa onkin. Tämä on kätevämpää. Olen siis ohjelman suhteen varovaisen optimistinen! Saatoin tehdä tänään pienen mutta merkitykseltään suuren oivalluksen tarinani jäsentelyyn liittyen. Katsotaan, onko tämä lopulta se avain, jolla saa...

Olin viikon kesässä. Ne värit, jopa maanläheiset, tuntuivat kuhisevan elämää ja huutavan riemua. Talot olivat keltaisia, valkoisia, persikkaisia, vaaleanpunaisia, valkoisia ja vihreitä. Kun eilen alkuillasta köröttelimme Helsinki-Vantaalta kotikaupunkiimme muutaman tunnin, katselin kotimaisemaa, joka ei vielä syksystä huolimatta ole lakastanut vihreää yltään, ja silti tuntui kuin maailmasta olisi imetty värit pois. Vaikuttaa dramaattiselta, mutta siltä se vain tuntui. En välttämättä kaipaa takaisin lomalle, mutta jonkinlaisen shokin koin vain viikonkin poissaolon jälkeen. Täällä kaikki on niin... laatikkomaista. Ikkunat ovat laatikkoja laatikkojen kyljissä. Värejä toki on, ja muotojakin, mutta kaikella on selvät raaminsa, säännöt, ja syksy on taittanut valonkin jo murrettuihin sävyihin. Kreikassa syksyn havaitsi pimenevistä illoista ja kylän letkeämmästä elämänmenosta. Saman rakennuksen yksi ikkuna saattoi olla kaareva ja viereinen neliö. En kaipaa sitä, ettei vessapaperia saa laitta...

Alan olla pisteessä, jossa harkitsen taas Scrivenerin ostamista. Tarinassani on näkökulmahenkilöitä ja aikajanoja. Editoijana joudun harkitsemaan erilaisia vaihtoehtoja eli osioiden siirtämistä ja painotusten vaihtoja. Järki sanoo, että Scrivener olisi täydellinen hankinta, investointi. Samaan aikaan pääni hokee myös, että a) en Scriveneriä vuosia sitten kokeillessani päässyt sinuiksi sen kirjoitusikkunan kanssa (visuaalisesti) ja b) kirjoittamisen jos minkä luulisi olevan harrastus, johon ei tarvita erityisvälineitä. En halua tehdä tästä välineurheilua. Mutta toisaalta tiedän, että editoiminen saattaisi olla oikealla ohjelmalla huomattavasti helpompaa. En ehtinyt kokeilla Scriveneriä kuin kuukauden, ehkä allekin kun kerran lopetin itse sen käytön, joten olen varma, etten tiedä siitä kaikkea. Mitkä ovat siis teidän lempiominaisuutenne ko. ohjelmassa? Mitkä kikat ja jipot ovat sellaisia, joita perusesittelyvideoissa ei korosteta tai esitellä tarpeeksi? Tai jos minun laillani k...

Kirjoitan ja olen kirjoittanut joka päivä tällä viikolla. Siihen ei liity mitään hohdokasta: kirjoitan olosuhteiden pakosta, sillä minulla on yhtäkkiä epämääräinen, mutta sisäisen lisäksi myös ulkoinen deadline ja samaan aikaan tilaisuus/tarve olla erityisen toimelias arkipäivisin silloinkin kun ei ole töitä. Joten kirjoitan. En välttämättä varsinaisesta halusta, mutta - Vaikka se ei ole hohdokasta, se on parasta mitä on. Olen pohtinut paljon tyyliä tällä viikolla. Kirjani haluaa tulla kirjoitetuksi tietyllä tavalla. Järki sanoo, että pitäisi muokata helpommaksi lukijan kannalta, mutta aina kun aloitan uuden virkkeen, vanha tyyli puskee väkisinkin paperille. Joten taidan pitäytyä vanhassa, syteen tai saveen. Jos tämä tekele ikinä uhkaa päätyä kustannustoimittajan pöydälle, se on sitten sen ajan ongelma. En jää nyt tuijottamaan seepran raitoja ja niiden muotoja, kun koko eläinkin olisi saatava ensin kävelemään omin jaloin. Jostain syystä tämä, että olen työstänyt joka päivä ja vie...