Aamukahvilla
Tai itse asiassa jo lounaalla. Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen aamulla, naputtelin otsikon ja harhauduin sitten velvollisuuksienkin painostamana vastailemaan sähköposteihin, ja jotenkin kello onkin jo melkein 12 ja blogin kirjoituskenttä on edelleen tyhjä. Mutta jokin muu kirjoituskenttä ei sitä enää ole: Tuolta tilanne näytti aiemmin. Sittemmin kursorin taakse on muodostunut kirjainrivejä, yksi toisensa jälkeen, ja elän siinä toivossa ja uskossa, että niitä kertyy vielä tänään lisää. Tuntuu hassulta. Tuntuu mahtavalta. Tuntuu oudolta. Tuntuu siltä kuin keuhkoista olisi löytynyt lisää tilaa. Katsotaan, miten pitkälle tämä tarina ja siihen liittyvä innostus kantaa. Jännitysromaanikilpailun deadline taitaa olla 31.5.