Kesää
Tästä käsikirjoituksesta on tullut aika kuormittava - sen keräämä tunnepainolasti on ollut lähinnä negatiivista viime aikoina. En ole työstänyt sitä yhtään, eikä kyllä kiinnostakaan. Taas on tällainen vaihe. Tuntuu kuin tämä tarina olisi jo monta kertaa varmasti kuultu, eikä intoa siis hirveästi ole. Näin viime yönä kässäriin liittyvää unta ja se laittoi kyllä miettimään, voisiko asiaa x ja y muuttaa paremmaksi, mutta nyt kun istun tässä, ihan koneella asti ja sormet liipaisimilla, olo on vain nääh . Kaipaan sitä tunnetta, kun olin palavan, intohimoisen rakastunut tarinaani ja sen hahmoihin. Nääh tuntuu myrkyltä niellä. Ikkunani toisella puolella pitkä tummahipiäinen mies yrittää pitää koossa kolmilapsista katrastaan, kun yhdeltä tippuu pyöräillessä hattu ja pian kaikki sinkoilevat sinne tänne pyörillä ja ilman. Hetki menee, ennen kuin matka jatkuu, mutta jatkuu se kuitenkin. Kaikki ovat taas pyöriensä selässä hatut päässä ja reput selässä. Maahan jäi vain lyttääntynyttä auri...