Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Olen ihminen, joka yleensä nukkuu yhtäjaksoisesti 8 tuntia putkeen. Jos unet katkeavat syystä tai toisesta, olen aamulla tokkurainen. Mitä isompi katkos, sitä enemmän tuntuu siltä kuin en olisi nukkunut lainkaan, vaikka nukuttujen tuntien yhteismäärä olisikin kelvollinen. Jostain syystä unen yhtäjatkoisuus tuntuu olevan virkeystasolleni tärkein edellytys. Ja niinpä esimerkiksi tänään on oleminen ollut varsin tahmeaa, kun valvoin reilun tunnin aamuyöllä, silloiset ajatukset olivat kehoa raskaampia. Ovat vieläkin. Tietyt aiheet vaikuttavat edellisillasta aina seuraavaan päivään. Lopputulos on uusi päivä, joka menee kuitenkin jonkinlaisessa edellispäivästä kiinni pitävässä sumussa. Katson äitini kehystettyä kuvaa ja näkymä on jotenkin pahvinen, epätodellinen. Haen teetä ja katson harvinaisen auringonvalon kultaamia puita ikkunasta. Teen höyry nousee pöydän kulmalle nostetun valokuvan edestä kohti kattoa, sekunnit nakuttavat ohi ja höyry vain nousee. Valokuva muuttuu hetki hetkeltä pa...

Jokin sai pääprojektin tuntumaan raskaalta. Sen aiheisto on varsin synkkää, varsinkin kirjan loppupuolella, ja tuntui, että haluaisin kirjoittaa jotain kevyttä tässä välissä, jotain viatonta ja vähemmän synkkää. Viihteellistäkin. Juuri sopivasti kuulin WSOY:n nuortenkirjakilpailun deadlinen siirtyneen vuoden loppuun, ja päätinkin siis tarttua tilaisuuteen. Parin päivän muhittelun tuloksena syntyi idea, joka ei ehkä kilpailua ole voittamassa, mutta joka toimii loistavasti juuri siinä ominaisuudessa, miksi siihen alunperin tartuinkin - se on miellyttävä, kesäinen välipala. Jos saan tämän valmiiksi, käsikirjoituksesta tulee ensimmäiseni, johon ei liity yhtäkään tavallisesti teksteistäni löytyvää teemaa. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Toivottavasti hauskaa!