Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Vaihtelevatpa fiilikset rajusti päivästä toiseen. Tänään tekisi mieli itkeä tekstin surkeutta. Juonen lapsellisuutta. Äh. Ehkä luen tänä iltana mielummin. Ehkä huomenna aamupäivä on suopea.

Seitsemäs luku purkissa, kahdeksannen otsikko ja aikamääre ovat paikoillaan, käännettävä teksti odottaa ja editointikone korisee alkukorinoitaan. Sivumäärä on hypännyt huomaamattani liuskakaupalla, yhtäkkiä niitä on kasassa 55, vaikka äsken niin paljon vähemmän. 16 000 sanaa menee rikki seuraavilla kappaleilla. On se aika paljon jo. Vasta ollaan tarinan kynnyksellä. Tai no, ehkä vain tuntuu siltä. Onhan noita sivuja kuitenkin jo tosiaan kasassa. En osaa mieltää näitä A4-sivuja. En automaattisesti hahmota, kuinka paksu käsikirjoitus on kirjan sivuina. Olen valittanut tästä ennenkin. Olen kuitenkin päässyt irti ärtymyksestäni siinä määrin, että pystyn kirjoittamaan A4:lle ilman, että kirskuttelen hampaitani ja kokeilen toiseen, oikeaan paperikokoon asetettuun tiedostoon, kuinka paljon sivuja on "kirjassa" kasassa. Vaikka myönnettävä on, että on se kirjansivuille niin sanotusti kirjoittaminen paljon päräyttävämpää. Mutta siis, etenee. Pitkästä aikaa. Se tuntuu todella hyvält...